Edunvalvonta vai tuettu päätöksenteko – kumpi parempi kehitysvammaiselle?

Tuettu päätöksenteko tukee itsemääräämisoikeutta paremmin kuin edunvalvonta, koska se lähtee henkilön omasta toimijuudesta eikä korvaa sitä. Edunvalvonta on tarkoitettu tilanteisiin, joissa henkilö ei kykene itse hoitamaan oikeudellisia tai taloudellisia asioitaan edes tuettuna. Kehitysvammaiselle henkilölle tuettu päätöksenteko on useimmiten ensisijainen vaihtoehto, ja edunvalvonta tulee kyseeseen vain silloin, kun lievemmät tukikeinot eivät riitä. Tässä artikkelissa käymme läpi molemmat vaihtoehdot kysymys kerrallaan.

Mitä eroa on edunvalvonnalla ja tuetulla päätöksenteolla?

Edunvalvonta on lakisääteinen järjestely, jossa tuomioistuin tai Digi- ja väestötietovirasto määrää edunvalvojan hoitamaan henkilön oikeudellisia ja taloudellisia asioita silloin, kun henkilö ei pysty niitä itse hoitamaan. Tuettu päätöksenteko puolestaan tarkoittaa, että henkilö tekee itse omat päätöksensä mutta saa siihen tukea luotettavilta ihmisiltä, kuten läheisiltä tai ammattilaisilta.

Keskeisin ero on siinä, kenellä on päätösvalta. Edunvalvonnassa edunvalvojalla on laillinen oikeus tehdä päätöksiä henkilön puolesta tietyissä asioissa. Tuettu päätöksenteko ei siirrä päätösvaltaa kenellekään muulle, vaan henkilö pysyy itse päätöksentekijänä. Tuki voi tarkoittaa esimerkiksi tiedon selkokielistämistä, vaihtoehtojen läpikäymistä yhdessä tai asioiden konkreettista harjoittelemista.

Edunvalvonta on muodollinen oikeudellinen instituutio, jota säätelee holhoustoimilaki. Tuettu päätöksenteko ei ole Suomessa vielä laissa erikseen määritelty käytäntö, mutta se on kansainvälisesti tunnustettu ihmisoikeusperiaate, jota YK:n vammaissopimus ja vammaisoikeudet edellyttää jäsenmailta.

Milloin edunvalvonta on tarpeen kehitysvammaiselle henkilölle?

Edunvalvonta on tarpeen silloin, kun kehitysvammainen henkilö ei kykene huolehtimaan taloudellisista tai oikeudellisista asioistaan edes tuettuna, ja tilanne aiheuttaa hänelle konkreettista haittaa tai riskiä. Edunvalvonta ei ole automaattinen ratkaisu kehitysvammaisuuden perusteella, vaan se perustuu aina yksilölliseen arviointiin.

Tyypillisiä tilanteita, joissa edunvalvonta voi olla perusteltua, ovat esimerkiksi laajat taloudelliset asiat, kuten perintö tai kiinteistökauppa, tilanteet, joissa henkilö on erityisen altis taloudelliselle hyväksikäytölle, tai oikeudellisesti monimutkaiset sopimukset, joita henkilö ei pysty ymmärtämään edes selkokielisellä tuella.

Edunvalvonta voidaan rajata koskemaan vain tiettyjä asioita, esimerkiksi pelkästään omaisuuden hoitoa. Täysimittainen edunvalvonta, joka rajoittaa henkilön oikeustoimikelpoisuutta laajasti, on holhoustoimilain mukaan viimesijainen keino. Ennen edunvalvontaa tulisi aina selvittää, riittäisikö kevyempi tuki.

Miten tuettu päätöksenteko toimii käytännössä?

Tuettu päätöksenteko toimii siten, että kehitysvammainen henkilö valitsee itse yhden tai useamman luotettavan henkilön tukihenkilökseen. Tukihenkilö auttaa hankkimaan tietoa, selittämään vaihtoehtoja ja jäsentämään valintoja, mutta ei tee päätöksiä henkilön puolesta. Päätösvalta säilyy aina henkilöllä itsellään.

Käytännössä tuettu päätöksenteko voi näyttää hyvin erilaiselta eri ihmisillä. Joillekin tuki tarkoittaa selkokielisten dokumenttien käyttöä ja rauhallista keskustelua ennen päätöstä. Toiselle se voi tarkoittaa kuvien tai vaihtoehtoisten kommunikointimenetelmien hyödyntämistä. Tärkeintä on, että tukemisen tapa vastaa juuri kyseisen henkilön tarpeita ja toiveita.

Tukihenkilönä voi toimia läheinen, ystävä, tukihenkilö tai ammattilainen. Oleellista on luottamus ja se, että tukihenkilö todella kuuntelee henkilön omia toiveita eikä ohjaa häntä omien näkemystensä mukaan. Tuettu päätöksenteko edellyttää myös, että ympäristö antaa henkilölle aikaa ja tilaa tehdä päätöksiä omaan tahtiinsa.

Kumpi vaihtoehto tukee paremmin itsemääräämisoikeutta?

Tuettu päätöksenteko tukee itsemääräämisoikeutta selvästi paremmin, koska se pitää päätösvallan henkilöllä itsellään. Edunvalvonta rajoittaa itsemääräämisoikeutta siirtämällä päätösvaltaa toiselle henkilölle, mikä voi olla välttämätöntä äärimmäisissä tilanteissa, mutta se ei ole ensisijainen ratkaisu.

Itsemääräämisoikeus tarkoittaa oikeutta tehdä omaa elämää koskevia päätöksiä, myös silloin, kun ne eivät ole ulkopuolisen silmin ”optimaalisia”. Tämä oikeus kuuluu jokaiselle, myös kehitysvammaiselle henkilölle. Edunvalvonta voi tulla tarpeelliseksi, mutta sen käyttöönotto ei saa perustua pelkästään diagnoosiin tai oletuksiin henkilön kyvyistä.

Meille Avustajaklinikalla henkilökohtaisen avun palveluntarjoajana itsemääräämisoikeus on toimintamme perusta. Henkilökohtainen apu on yksi konkreettinen tapa vahvistaa kehitysvammaisen henkilön toimijuutta arjessa, koska siinä henkilö itse määrittää, mihin apua tarvitaan ja miten se toteutetaan.

Voiko edunvalvonnasta siirtyä tuettuun päätöksentekoon?

Kyllä, edunvalvonnasta voi siirtyä tuettuun päätöksentekoon, jos henkilön tilanne muuttuu tai jos edunvalvonta on alun perin määrätty liian laajana. Holhoustoimilaki edellyttää, että edunvalvonta on aina oikeassa suhteessa henkilön todelliseen tuen tarpeeseen, ja edunvalvontaa voidaan muuttaa tai lopettaa hakemuksesta.

Käytännössä muutos edellyttää hakemusta käräjäoikeudelle tai Digi- ja väestötietovirastolle. Hakemuksessa on osoitettava, että henkilö pystyy nyt huolehtimaan asioistaan itse tai tuettuna. Tämä voi vaatia lääkärinlausuntoa tai muuta selvitystä tilanteen muuttumisesta.

Muutos on mahdollinen myös silloin, kun edunvalvonta on alun perin määrätty, koska tuetun päätöksenteon mahdollisuutta ei ole riittävästi selvitetty. Läheiset tai henkilö itse voivat ottaa asian uudelleen esille ja pyytää tilanteen arviointia. Prosessi voi tuntua monimutkaiselta, mutta oikeus kevyempään tukeen on aina olemassa, jos edellytykset täyttyvät.

Mistä kehitysvammainen henkilö tai perhe saa tukea päätöksentekoon?

Kehitysvammainen henkilö tai hänen perheensä voi saada tukea päätöksentekoon useasta eri lähteestä: kunnan tai hyvinvointialueen vammaispalveluista, Kehitysvammaliiton ja paikallisten kehitysvammayhdistysten neuvonnasta, edunvalvonnan asiantuntijoilta sekä erilaisilta tukihenkilöpalveluilta.

Hyvinvointialueen sosiaalityöntekijä on usein ensimmäinen kontakti, joka voi arvioida tuen tarpeen ja ohjata oikeisiin palveluihin. Kehitysvammaliitto tarjoaa myös selkokielistä tietoa ja neuvontaa, ja paikallisyhdistykset voivat tarjota vertaistukea sekä käytännön apua.

Henkilökohtainen apu on yksi merkittävä tukimuoto, joka voi vahvistaa kehitysvammaisen henkilön kykyä osallistua omaa elämäänsä koskevaan päätöksentekoon. Avustajan tuki arjessa voi tarkoittaa esimerkiksi asioinnissa mukana olemista, tiedon hankkimista tai tilanteiden läpikäymistä ennen tärkeitä kokouksia tai tapaamisia. Henkilökohtainen apu on palvelu, johon kehitysvammaisella henkilöllä voi olla oikeus vammaispalvelulain perusteella, ja me autamme mielellämme selvittämään, miten palvelu voisi tukea juuri sinun tilannettasi. Ota yhteyttä ja kysy lisää palveluistamme.

Tämä sisältö on luotu tekoälyn avulla, ja se voi sisältää virheitä.