Henkilökohtaiseen apuun on oikeus vaikeavammaisella henkilöllä, joka tarvitsee toisen ihmisen apua välttämättömistä päivittäisistä toiminnoista suoriutumiseen, eikä avun tarve johdu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista tai toimintarajoitteista. Oikeus perustuu vammaispalvelulakiin, ja se on subjektiivinen oikeus, eli kunnan tai hyvinvointialueen on myönnettävä se, kun laissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Alla käymme läpi tärkeimmät kysymykset, jotka auttavat sinua ymmärtämään, mitä oikeus henkilökohtaiseen apuun tarkoittaa käytännössä.
Millä perusteilla henkilökohtainen apu myönnetään?
Henkilökohtainen apu myönnetään, kun henkilöllä on vamman tai pitkäaikaisen sairauden vuoksi välttämätön tarve toisen ihmisen avulle päivittäisissä toiminnoissa, työssä, opiskelussa, harrastuksissa tai yhteiskunnallisessa osallistumisessa. Avun tarpeen tulee olla toistuvaa, eikä se saa johtua pääasiassa ikääntymisestä.
Vammaispalvelulaki määrittelee henkilökohtaisen avun subjektiiviseksi oikeudeksi, mikä tarkoittaa, että hyvinvointialue ei voi evätä sitä budjettiperusteisin syin, jos laissa säädetyt kriteerit täyttyvät. Arvioinnissa tarkastellaan kokonaisvaltaisesti henkilön toimintakykyä, elämäntilannetta ja yksilöllisiä tarpeita, ei ainoastaan diagnoosia tai lääketieteellistä luokittelua.
Keskeistä on myös se, että henkilöllä itsellään tulee olla voimavaroja määritellä avun sisältö ja tavat. Tämä ei tarkoita, että avun tarpeen pitää olla vähäinen, vaan sitä, että henkilö pystyy ilmaisemaan, millaista apua hän tarvitsee ja miten hän haluaa elää.
Ketkä lasketaan vaikeavammaisiksi henkilökohtaisen avun näkökulmasta?
Vaikeavammaiseksi henkilökohtaisen avun näkökulmasta katsotaan henkilö, jolla on pitkäaikainen tai etenevä vamma tai sairaus, joka aiheuttaa merkittävää toimintarajoitetta ja jatkuvaa avun tarvetta useilla elämänalueilla. Pelkkä diagnoosi ei ratkaise, vaan arjessa ilmenevä avun tarve on keskeinen arviointiperuste.
Vaikeavammaisuus henkilökohtaisen avun yhteydessä ei siis ole tiukka lääketieteellinen kategoria, vaan toiminnallinen arvio. Henkilöllä voi olla esimerkiksi liikuntavamma, aistivamma, neurologinen sairaus tai muu pitkäaikainen tila, joka vaikuttaa merkittävästi kykyyn selviytyä arjesta ilman ulkopuolista tukea.
Laissa on erikseen rajattu pois tilanteet, joissa avun tarve johtuu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että iäkkäällä ihmisellä ei voi olla oikeutta henkilökohtaiseen apuun, jos vamma tai sairaus on alkanut ennen ikääntymistä tai on luonteeltaan erillinen ikääntymisestä johtuvasta tilasta.
Mihin elämänalueisiin henkilökohtaista apua voi saada?
Henkilökohtaista apua voi saada päivittäisiin toimiin, työhön ja opiskeluun, harrastuksiin, yhteiskunnalliseen osallistumiseen sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämiseen. Apu kattaa laajasti ne elämän osa-alueet, joissa vamma tai sairaus rajoittaa itsenäistä toimimista.
Käytännössä tämä voi tarkoittaa apua esimerkiksi aamurutiineissa, kauppa-asioinnissa, harrastuksiin osallistumisessa, ystävien tapaamisessa tai vaikkapa opiskelussa. Olennaista on, että henkilö itse päättää, mihin apua käytetään ja miten se toteutetaan. Avustaja ei tee päätöksiä henkilön puolesta, vaan toteuttaa niitä.
Henkilökohtainen apu ei kata terveydenhuollon toimenpiteitä tai sellaista hoitoa, joka kuuluu terveydenhuollon piiriin. Rajanveto ei aina ole yksinkertaista, mutta pääsääntönä on, että henkilökohtainen apu tukee itsenäistä elämää, ei korvaa lääketieteellistä hoitoa.
Miten henkilökohtaista apua haetaan?
Henkilökohtaista apua haetaan oman hyvinvointialueen vammaispalveluista kirjallisella hakemuksella. Hakemuksen tueksi tarvitaan yleensä lääkärinlausunto tai muu selvitys toimintakyvystä, ja hyvinvointialue tekee palvelutarpeen arvioinnin, jonka pohjalta päätös tehdään.
Prosessi etenee tyypillisesti seuraavasti:
- Teet hakemuksen oman hyvinvointialueesi vammaispalveluihin.
- Hyvinvointialue ottaa yhteyttä ja sopii palvelutarpeen arviointikäynnin.
- Arviointikäynnillä käydään läpi elämäntilannettasi, avun tarvettasi ja toiveitasi palvelun suhteen.
- Hyvinvointialue tekee kirjallisen päätöksen, johon voit hakea muutosta, jos olet eri mieltä.
- Myönteisen päätöksen jälkeen sovitaan avun järjestämistavasta.
Henkilökohtainen apu voidaan järjestää usealla eri tavalla: työnantajamallilla, ostopalveluna tai palvelusetelillä. Me Avustajaklinikalla autamme sinua löytämään juuri sinulle sopivan tavan toteuttaa henkilökohtainen apu. Lisätietoa vammaisoikeuksista ja palveluista löydät sivuiltamme.
Mitä eroa on henkilökohtaisella avulla ja muilla vammaispalveluilla?
Henkilökohtainen apu eroaa muista vammaispalveluista erityisesti siinä, että se perustuu itsemääräämisoikeuteen: henkilö itse päättää avun sisällöstä, ajankohdista ja toteutustavasta. Muut vammaispalvelut, kuten asumispalvelut tai kuljetuspalvelut, ovat enemmän järjestelmälähtöisesti määriteltyjä kokonaisuuksia.
Esimerkiksi asumispalvelut tarjoavat tukea tietyssä ympäristössä tietyin reunaehdoin, kun taas henkilökohtainen apu seuraa henkilöä sinne, missä hän elää ja toimii. Kuljetuspalvelut kattavat liikkumisen tietyin ehdoin, mutta henkilökohtainen avustaja voi kulkea mukana myös matkoilla laajemmin.
Palvelut eivät ole toisiaan poissulkevia. Monilla ihmisillä on käytössään useampia vammaispalveluja samanaikaisesti, ja kokonaisuus rakennetaan yksilöllisten tarpeiden mukaan. Tärkeintä on, että palvelukokonaisuus tukee juuri sinun elämääsi ja tavoitteitasi.
Voiko henkilökohtaisen avun oikeus muuttua ajan myötä?
Kyllä, henkilökohtaisen avun oikeus ja myönnettyjen tuntien määrä voivat muuttua, jos elämäntilanteesi tai toimintakykysi muuttuu merkittävästi. Muutos voi tarkoittaa sekä avun lisäämistä että vähentämistä, ja hyvinvointialue arvioi palvelutarvetta uudelleen säännöllisesti tai hakemuksesta.
Jos vammasi tai sairautesi etenee ja avun tarpeesi kasvaa, sinulla on oikeus hakea tuntimäärän korotusta. Vastaavasti, jos tilanne paranee tai elämäntilanne muuttuu olennaisesti, hyvinvointialue voi arvioida palvelun tarpeen uudelleen. Kaikista muutoksista tehdään kirjallinen päätös, johon voit hakea muutosta.
On tärkeää tietää, että pelkkä diagnoosi ei automaattisesti johda palvelun muuttumiseen. Muutoksen tulee perustua todelliseen ja dokumentoituun muutokseen toimintakyvyssä tai elämäntilanteessa. Jos koet, että nykyinen palvelupäätös ei vastaa todellista tarvettasi, sinulla on aina oikeus pyytää uutta arviointia.
Tämä sisältö on luotu tekoälyn avulla, ja se voi sisältää virheitä.