Tuettu päätöksenteko on keskeinen tapa vahvistaa vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeutta ja mahdollistaa heidän täysivaltainen osallistumisensa omaa elämäänsä koskeviin päätöksiin. Se perustuu ajatukseen, että jokaisella on oikeus tehdä omia valintoja, saada tarvitsemaansa tukea päätöksenteossa ja tulla kohdelluksi arvokkaasti. Tuettu päätöksenteko korvaa holhoavan puolesta päättämisen mallilla, jossa vammainen henkilö säilyttää päätösvallan, mutta saa tarvitsemansa tuen valintojen tekemiseen.
Mitä tuettu päätöksenteko tarkoittaa käytännössä?
Tuettu päätöksenteko tarkoittaa käytännössä sitä, että vammainen henkilö saa tarvitsemansa tuen omien päätöstensä tekemiseen sen sijaan, että joku tekisi päätökset hänen puolestaan. Se on kumppanuuteen perustuva lähestymistapa, jossa kunnioitetaan henkilön omia toiveita ja mieltymyksiä.
Arjessa tuettu päätöksenteko voi näkyä monin tavoin. Esimerkiksi päivittäisissä valinnoissa tukihenkilö voi auttaa vammaista henkilöä pohtimaan eri vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia, selittää monimutkaisia asioita selkeämmällä tavalla tai tarjota tietoa päätöksenteon tueksi. Oleellista on, että lopullinen päätösvalta säilyy henkilöllä itsellään.
Tuettu päätöksenteko eroaa merkittävästi puolesta päättämisestä. Puolesta päättämisessä, kuten edunvalvonnassa, päätösvalta siirtyy osittain tai kokonaan toiselle henkilölle. Tuetussa päätöksenteossa vammainen henkilö säilyttää täyden päätösvaltansa, mutta saa tukea valintojen tekemiseen, tiedon käsittelyyn ja päätösten toteuttamiseen.
Miksi itsemääräämisoikeus on erityisen tärkeää vammaisille henkilöille?
Itsemääräämisoikeus on vammaisille henkilöille erityisen tärkeää, koska se on ollut historiallisesti ja on yhä usein uhattuna. Itsemääräämisoikeus on keskeinen osa ihmisarvoa ja identiteettiä – se on jokaisen perusoikeus, joka mahdollistaa elämän omien arvojen ja toiveiden mukaisesti.
Vammaisten henkilöiden kohdalla itsemääräämisoikeuden toteutuminen vahvistaa omaa identiteettiä ja itsetuntoa. Se luo tunteen siitä, että henkilö on oman elämänsä subjekti eikä vain hoivan ja huolenpidon kohde. Mahdollisuus tehdä omia valintoja, olivatpa ne pieniä arkisia asioita tai suuria elämää koskevia päätöksiä, lisää merkityksellisyyden tunnetta ja elämänlaatua.
Itsemääräämisoikeuden rajoittaminen puolestaan voi aiheuttaa avuttomuuden, arvottomuuden ja turhautumisen tunteita. Se voi johtaa opittuun avuttomuuteen, jossa henkilö ei enää usko voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä. Pitkään jatkuessaan itsemääräämisoikeuden rajoittaminen voi johtaa masennukseen, ahdistukseen ja syrjäytymiseen.
Miten tukihenkilö voi auttaa päätöksenteossa kunnioittaen henkilön omaa tahtoa?
Tukihenkilö voi auttaa päätöksenteossa monin tavoin kunnioittaen samalla henkilön omaa tahtoa. Keskeistä on kuunteleminen ja henkilön toiveiden, arvojen ja mieltymysten tunnistaminen, vaikka niiden ilmaiseminen olisi haastavaa.
Konkreettisia keinoja päätöksenteon tukemiseen ovat:
- Tiedon tarjoaminen selkeässä ja ymmärrettävässä muodossa
- Vaihtoehtojen kartoittaminen yhdessä ja niiden seurausten pohtiminen
- Päätöksenteon pilkkominen pienempiin, helpommin käsiteltäviin osiin
- Riittävän ajan antaminen päätöksentekoon
- Tuki päätösten toteuttamisessa käytännössä
Kommunikaatio on tuetussa päätöksenteossa avainasemassa. Jos henkilöllä on kommunikaation haasteita, vaihtoehtoiset kommunikaatiomenetelmät kuten kuvakommunikaatio, tukiviittomat, selkokieli tai teknologiset apuvälineet ovat ensiarvoisen tärkeitä. Tukihenkilön tulee opetella ymmärtämään tuettavan henkilön tapaa kommunikoida ja varmistaa, että henkilö tulee aidosti kuulluksi ja ymmärretyksi.
Mitä lainsäädäntö sanoo vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeudesta?
Suomen lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset tukevat vahvasti vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeutta. YK:n vammaissopimus, jonka Suomi ratifioi vuonna 2016, on merkittävä askel vammaisten henkilöiden oikeuksien tunnustamisessa.
YK:n vammaissopimuksen 12. artikla korostaa vammaisten henkilöiden yhdenvertaista oikeudellista kelpoisuutta ja oikeutta tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä. Sopimus velvoittaa siirtymään holhoavasta päätöksenteosta tuettuun päätöksentekoon.
Suomen lainsäädännössä vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeutta turvaavat muun muassa perustuslaki, yhdenvertaisuuslaki, vammaispalvelulaki sekä laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista. Uusi vammaispalvelulaki, joka astuu voimaan vuonna 2024, korostaa entisestään vammaisten henkilöiden osallisuutta ja itsemääräämisoikeutta.
Lainsäädäntö tunnistaa myös sen, että joskus henkilön päätöksentekokyky voi olla rajoittunut. Tällöin tulisi ensisijaisesti hyödyntää tuettua päätöksentekoa ja vain äärimmäisissä tapauksissa turvautua edunvalvontaan tai muihin rajoittaviin toimenpiteisiin.
Millaisissa tilanteissa tuettua päätöksentekoa erityisesti tarvitaan?
Tuettua päätöksentekoa tarvitaan erityisesti tilanteissa, joissa tehdään henkilön elämän kannalta merkityksellisiä valintoja tai kun käsiteltävät asiat ovat monimutkaisia. Terveydenhuolto on yksi keskeisimmistä alueista, jossa tuettu päätöksenteko on tärkeää.
Terveydenhuollossa henkilö voi tarvita tukea hoitovaihtoehtoja koskevien päätösten tekemiseen, hoitosuostumuksen antamiseen tai terveystietojen ymmärtämiseen. Tukihenkilö voi auttaa selventämään lääketieteellisiä termejä ja varmistamaan, että henkilö ymmärtää eri vaihtoehtojen vaikutukset.
Asumiseen liittyvät päätökset ovat toinen keskeinen alue. Missä ja kenen kanssa henkilö haluaa asua? Millaista tukea hän tarvitsee asumiseensa? Nämä ovat yksilön elämänlaadun kannalta ratkaisevia kysymyksiä, joihin liittyvässä päätöksenteossa monet tarvitsevat tukea.
Talousasiat, kuten rahan käyttö, sopimukset ja etuuksien hakeminen, ovat usein monimutkaisia ja vaativat tukea. Myös sosiaalisiin suhteisiin liittyvät valinnat sekä arkipäiväiset päätökset ruokailusta, pukeutumisesta ja vapaa-ajasta ovat alueita, joilla tuettua päätöksentekoa voidaan tarvita henkilön itsemääräämisoikeuden toteutumiseksi.
Miten tuettu päätöksenteko edistää osallisuutta yhteiskunnassa?
Tuettu päätöksenteko edistää vammaisten henkilöiden täysipainoista osallisuutta yhteiskunnassa monin tavoin. Se mahdollistaa aktiivisen kansalaisuuden ja osallistumisen yhteiskunnan eri osa-alueisiin, kuten työelämään, koulutukseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.
Kun henkilö saa tarvitsemansa tuen päätöksentekoon, hän voi osallistua työelämään ja tehdä työtään koskevia päätöksiä. Tuetun päätöksenteon avulla henkilö voi hakeutua koulutukseen, valita opintopolkuja ja osallistua opintoihin itselleen sopivalla tavalla.
Sosiaalisissa verkostoissa tuettu päätöksenteko mahdollistaa henkilön oman tahdon mukaisten ihmissuhteiden luomisen ja ylläpitämisen. Se tukee osallistumista harrastuksiin, kulttuuriin ja yhteisölliseen toimintaan henkilön omien kiinnostuksen kohteiden mukaisesti.
Osallisuus on keskeinen tekijä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta. Kokemus siitä, että on merkityksellinen osa yhteisöä ja voi vaikuttaa omaan elämäänsä, vahvistaa itsetuntoa, vähentää syrjäytymisen riskiä ja lisää elämänlaatua. Tuettu päätöksenteko on siten paljon muutakin kuin tekninen tuki – se on väline täysipainoisen, merkityksellisen elämän rakentamiseen.