Kuukausi: heinäkuu 2025

Vammaisen seksuaalisuuteen liittyy moninaisia haasteita, jotka voivat olla fyysisiä, psyykkisiä tai sosiaalisia. Merkittävimpiä haasteita ovat yhteiskunnan ennakkoluulot ja tabut, jotka estävät avoimen keskustelun aiheesta. Fyysiset rajoitteet voivat vaikeuttaa seksuaalisuuden toteuttamista, mutta myös ympäristön asenteet ja esteellisyys luovat esteitä. Vammaisen henkilön seksuaalisuus on yhtä luonnollinen osa ihmisyyttä kuin kenellä tahansa muullakin. Asianmukainen tuki, neuvonta ja apuvälineet voivat auttaa voittamaan monia näistä haasteista.

Vammaisen seksuaalisuus – edelleen tabu yhteiskunnassamme?

Vammaisten seksuaalisuus on valitettavasti edelleen yksi yhteiskuntamme suurimmista tabuista. Monilla on virheellinen käsitys, että vammaiset henkilöt eivät olisi seksuaalisia olentoja tai että seksuaalisuus ei olisi heille merkityksellistä. Tämä ajattelutapa johtaa usein siihen, että vammaisten seksuaalisuutta ei käsitellä avoimesti tai sitä pidetään ongelmallisena.

Todellisuudessa seksuaalisuus on perustavanlaatuinen osa jokaisen ihmisen identiteettiä, riippumatta siitä, onko henkilöllä vamma vai ei. Seksuaalisuus ei ole vain fyysistä toimintaa, vaan se sisältää myös tunteet, läheisyyden kaipuun, identiteetin ja itseilmaisun. Nämä ovat tärkeitä elämänlaadun ja hyvinvoinnin osa-alueita kaikille ihmisille.

Tabun rikkominen edellyttää avointa keskustelua ja tiedon lisäämistä. Kun vammaisten seksuaalisuudesta puhutaan avoimesti, voidaan purkaa ennakkoluuloja ja varmistaa, että vammaiset henkilöt saavat tarvitsemaansa tietoa, tukea ja palveluita seksuaalisuutensa toteuttamiseen. Tämä keskustelu on myös tärkeää, jotta vammaiset henkilöt itse ymmärtäisivät oikeutensa seksuaalisuuteen ja voisivat rakentaa positiivisen kuvan itsestään seksuaalisina olentoina.

Mitä fyysisiä haasteita vammaisen seksuaalisuuteen voi liittyä?

Fyysisiin vammoihin liittyy erilaisia haasteita, jotka voivat vaikuttaa seksuaalisuuden toteuttamiseen. Nämä haasteet vaihtelevat suuresti vamman tyypin, vakavuuden ja yksilöllisten tekijöiden mukaan. Liikuntavammat voivat rajoittaa liikkuvuutta ja asentojen vaihtamista, kun taas neurologiset vammat saattavat vaikuttaa tuntoaistimuksiin tai seksuaalisiin reaktioihin.

Selkäydinvammat voivat aiheuttaa muutoksia seksuaalisissa toiminnoissa, kuten erektion saamisessa tai ylläpitämisessä miehillä tai kostumisessa naisilla. Lihasheikkous tai spastisuus voi tehdä tietyistä asennoista epämukavia tai mahdottomia. Krooninen kipu voi myös vähentää seksuaalista halukkuutta tai tehdä seksuaalisesta toiminnasta epämiellyttävää.

Näkö- tai kuulovammat puolestaan voivat vaikuttaa kommunikaatioon seksuaalisissa tilanteissa. Kehitysvammat saattavat vaikuttaa seksuaalisuuden ymmärtämiseen, ilmaisemiseen tai seksuaaliseen päätöksentekoon liittyviin taitoihin.

On tärkeää muistaa, että useimpiin fyysisiin haasteisiin on olemassa ratkaisuja:

• Erilaiset apuvälineet ja seksilelut voivat helpottaa seksuaalista toimintaa
• Lääkitys voi auttaa tietyissä toiminnallisissa haasteissa
• Luovat ratkaisut asentoihin tai seksuaalisiin aktiviteetteihin voivat auttaa löytämään miellyttäviä tapoja toteuttaa seksuaalisuutta
• Fysioterapia voi auttaa parantamaan liikkuvuutta ja vähentämään kipua

Miten ympäristön asenteet vaikuttavat vammaisen seksuaalisuuteen?

Ympäristön asenteet muodostavat usein suuremman esteen vammaisen henkilön seksuaalisuudelle kuin fyysiset rajoitteet. Yhteiskunnassa vallitsevat stereotypiat ja myytit luovat virheellisiä käsityksiä vammaisten seksuaalisuudesta. Monesti vammaiset henkilöt nähdään joko täysin epäseksuaalisina tai toisaalta seksuaalisesti kykenemättöminä tai hallitsemattomina.

Perheen suhtautuminen voi vaihdella ylenmääräisestä suojelusta seksuaalisuuden kokonaan kieltämiseen. Vanhemmat ja läheiset saattavat vältellä seksuaalisuuteen liittyviä keskusteluja vammaisen perheenjäsenen kanssa. Tämä johtaa usein siihen, että vammainen henkilö ei saa riittävästi tietoa seksuaalisuudesta tai omista oikeuksistaan.

Hoitohenkilökunnan asenteet ovat myös merkittävässä roolissa. Kaikilla terveydenhuollon ja hoiva-alan ammattilaisilla ei välttämättä ole riittävää koulutusta tai ymmärrystä vammaisten seksuaalisuudesta, mikä voi johtaa aiheen sivuuttamiseen hoidon ja tuen suunnittelussa. Joskus ammattilaisten omat ennakkoluulot tai epämukavuus aiheen käsittelyssä voivat estää avoimen keskustelun.

Asenteiden muuttaminen vaatii tietoisuuden lisäämistä ja koulutusta. Kun ammattilaiset, perheenjäsenet ja yhteiskunta laajemmin ymmärtävät, että seksuaalisuus on osa jokaisen ihmisen elämää, voidaan luoda ympäristö, jossa vammainen henkilö voi toteuttaa seksuaalisuuttaan ilman häpeää tai esteitä.

Miten henkilökohtainen avustaja voi tukea seksuaalisuuden toteutumista?

Henkilökohtainen avustaja voi olla tärkeässä roolissa vammaisen henkilön seksuaalisuuden tukemisessa, vaikka tämä aihe jää usein keskustelujen ulkopuolelle. Avustajan rooli voi sisältää käytännön tukea, kuten avustamista riisuutumisessa, peseytymisessä tai seksivälineiden käytössä, mutta on tärkeää muistaa, että avustaja ei koskaan osallistu itse seksuaaliseen toimintaan.

Avoin ja kunnioittava kommunikaatio on keskeistä. Sekä asiakkaan että avustajan tulee pystyä keskustelemaan aiheesta asiallisesti, ammatillisesti ja ilman häpeää. Selkeät ohjeet ja toiveet auttavat välttämään väärinymmärryksiä ja epämukavia tilanteita. Avustajan tehtävänä on tukea vammaisen henkilön itsemääräämisoikeutta ja yksityisyyttä.

Rajojen kunnioittaminen on ensiarvoisen tärkeää. Henkilökohtaisen avustajan tulee ymmärtää oma roolinsa tukijana, ei seksuaalisena kumppanina. Samalla asiakkaan tulee kunnioittaa avustajan ammatillisia ja henkilökohtaisia rajoja. Monissa työpaikoissa on laadittu selkeät ohjeistukset seksuaalisuuteen liittyvän avustamisen periaatteista.

Esimerkkejä tavoista, joilla henkilökohtainen avustaja voi tukea seksuaalisuuden toteutumista:

• Avustaminen seksuaalisuuteen liittyviin tapaamisiin pääsemisessä
• Yksityisyyden järjestäminen
• Avustaminen hygienian hoidossa ennen ja jälkeen seksuaalisen toiminnan
• Seksivälineiden hankkimisessa ja käytössä avustaminen
• Tarvittaessa avustaminen kommunikoinnissa kumppanin kanssa

Millaista seksuaalineuvontaa ja -terapiaa on saatavilla vammaisille henkilöille?

Vammaisille henkilöille on tarjolla erilaisia seksuaalineuvonnan ja -terapian muotoja, vaikka palveluiden saatavuudessa on alueellisia eroja. Seksuaalineuvonta on lyhytkestoista ohjausta, jossa käsitellään seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä, haasteita ja mahdollisuuksia. Neuvontaa tarjoavat seksuaalineuvojan koulutuksen saaneet ammattilaiset, joita työskentelee esimerkiksi terveyskeskuksissa, sairaaloissa ja järjestöissä.

Seksuaaliterapia on pidempikestoista ja syvällisempää työskentelyä seksuaalisuuteen liittyvien kysymysten parissa. Terapiassa voidaan käsitellä esimerkiksi seksuaali-identiteettiin, kehonkuvaan, toiminnallisiin haasteisiin tai traumoihin liittyviä asioita. Seksuaaliterapeutit ovat erikoistuneet seksuaalisuuden kysymyksiin ja heillä on usein myös ymmärrystä erilaisten vammojen vaikutuksista seksuaalisuuteen.

Seksuaalineuvontaa ja -terapiaa voi saada:

• Julkisen terveydenhuollon kautta (terveyskeskukset, sairaalat, kuntoutuskeskukset)
• Vammaisjärjestöjen tarjoamina palveluina
• Yksityisiltä seksuaaliterapeuteilta
• Vertaistukiryhmistä, joissa voi jakaa kokemuksia muiden samassa tilanteessa olevien kanssa

Palveluihin hakeutuminen tapahtuu useimmiten ottamalla yhteyttä terveydenhuoltoon, kuntoutusohjaajaan tai suoraan seksuaalineuvojaan tai -terapeuttiin. Myös henkilökohtainen avustaja voi auttaa sopivan palvelun löytämisessä ja siihen hakeutumisessa. On tärkeää löytää ammattilainen, jolla on ymmärrystä sekä seksuaalisuudesta että vammaisuudesta.

Miten tukea vammaisen henkilön seksuaalioikeuksien toteutumista?

Vammaisten henkilöiden seksuaalioikeuksien toteutumisen tukeminen on yhteinen tehtävä. Jokainen ihminen, vammasta riippumatta, on oikeutettu toteuttamaan seksuaalisuuttaan omalla tavallaan, turvallisesti ja ilman syrjintää. Seksuaalioikeuksien ytimessä on ajatus siitä, että ihmisellä on oikeus määrätä omasta kehostaan ja seksuaalisuudestaan.

Konkreettisia keinoja seksuaalioikeuksien tukemiseen ovat riittävän ja saavutettavan tiedon tarjoaminen seksuaalisuudesta. Tieto tulisi olla saatavilla eri muodoissa (selkokieli, viittomakieli, pistekirjoitus jne.) ja sen pitäisi kattaa kaikki seksuaalisuuden osa-alueet, ei vain lisääntymisterveys. Yksilöllisyyden kunnioittaminen on keskeistä – on vältettävä oletuksia ja stereotypioita, ja sen sijaan kuunneltava henkilön omia toiveita ja tarpeita.

Käytännön tuki voi tarkoittaa apuvälineiden hankkimista, tilojen esteettömyyden varmistamista tai henkilökohtaisen avun järjestämistä. Yhteiskunnallisella tasolla tarvitaan asennemuutosta ja lisää koulutusta ammattilaisille, jotta vammaisten henkilöiden seksuaalioikeudet tunnistetaan ja niitä kunnioitetaan.

Avoimen keskustelun merkitystä ei voi liikaa korostaa. Seksuaalisuutta ei pitäisi piilottaa tai hävetä, vaan siitä tulisi voida puhua samalla tavalla kuin muistakin elämän osa-alueista. Vammaisilla henkilöillä tulisi olla mahdollisuus ilmaista seksuaalisia tarpeitaan ja saada niihin asianmukaista tukea.

Vammaisen henkilön seksuaalisuuden kunnioittaminen ja tukeminen vaatii kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa huomioidaan niin fyysiset, psyykkiset kuin sosiaalisetkin tekijät. Kun seksuaalisuus nähdään luonnollisena osana ihmisyyttä, voidaan luoda ympäristö, jossa jokainen voi toteuttaa seksuaalisuuttaan omalla tavallaan, turvallisesti ja arvokkaasti.

Suomessa vammaisten henkilöiden seksuaalioikeudet toteutuvat vaihtelevasti vuonna 2025. Jokaisella vammaisella henkilöllä on yhdenvertaiset oikeudet seksuaalisuuteen ja intiimisuuteen, mutta käytännössä näiden oikeuksien toteutumisessa on merkittäviä haasteita. Vaikka Suomen lainsäädäntö tunnustaa vammaisten seksuaalioikeudet ihmisoikeuksina, asenteet, tiedon puute ja palvelujärjestelmän rakenteelliset haasteet vaikeuttavat oikeuksien täysimääräistä toteutumista arjessa. Keskeisiä ongelmia ovat esteettömyyden ja saavutettavuuden puutteet, sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten osaamisen vaihtelevuus sekä vammaisten henkilöiden yksityisyyden ja itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen päivittäisessä hoivatyössä ja asumispalveluissa.

Mitä vammaisen henkilön seksuaalioikeudet tarkoittavat käytännössä Suomessa?

Vammaisen henkilön seksuaalioikeudet tarkoittavat käytännössä oikeutta toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan yhdenvertaisesti muiden kanssa ilman syrjintää. Ne perustuvat YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaan yleissopimukseen (CRPD), Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja Suomen perustuslakiin, joka takaa jokaiselle yhdenvertaisen kohtelun, oikeuden yksityiselämän suojaan ja ihmisarvon kunnioittamisen vammasta riippumatta.

Keskeisimpiin seksuaalioikeuksiin kuuluu itsemääräämisoikeus, joka tarkoittaa vammaisen henkilön oikeutta päättää itsenäisesti omasta kehostaan, ihmissuhteistaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan ja seksuaalisuudestaan ilman ulkopuolista painostusta. Tämä pitää sisällään vapauden valita oma kumppani, oikeuden parisuhteeseen ja avioliittoon, oikeuden perhesuunnitteluun ja hedelmällisyyteen sekä oikeuden perustaa perhe. Suomen lainsäädäntö pyrkii vahvistamaan tätä oikeutta erityisesti vammaispalvelulain ja sosiaalihuoltolain kautta, jotka korostavat vammaisen henkilön omaa tahtoa, toiveita ja osallisuutta palveluiden suunnittelussa ja toteutuksessa.

Seksuaalioikeuksiin kuuluu myös oikeus yksityisyyteen, joka on erityisen tärkeä henkilöille, jotka tarvitsevat apua päivittäisissä toimissaan. Yksityisyyden kunnioittaminen tarkoittaa esimerkiksi omaa rauhaa intiimeissä tilanteissa ja mahdollisuutta luottamukselliseen keskusteluun seksuaalisuudesta.

Oikeus tietoon, seksuaalikasvatukseen ja seksuaalineuvontaan on keskeinen seksuaalioikeus kaikille vammaisille henkilöille kehitysvammasta fyysiseen vammaan. Vammaisilla henkilöillä on oikeus saada tietoa seksuaalisuudesta, seksuaaliterveydestä, ehkäisystä ja turvallisesta seksistä esteettömässä ja saavutettavassa muodossa. Tämä tarkoittaa käytännössä esimerkiksi selkokielisiä ja kuvitettuja materiaaleja, viittomakielistä seksuaalineuvontaa, pistekirjoituksella tuotettua tietoa tai digitaalisia saavutettavia oppimisympäristöjä, jotka huomioivat erilaiset kommunikaatiotarpeet ja oppimistyylit.

Miten seksuaalisuus huomioidaan vammaispalveluissa?

Seksuaalisuuden huomioiminen vammaispalveluissa on yhä kehittyvä alue, jossa on merkittäviä eroja palveluntarjoajien välillä. Parhaimmillaan seksuaalisuus nähdään luonnollisena osana ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia ja otetaan huomioon palvelujen suunnittelussa.

Henkilökohtainen apu ja avustajatoiminta on tärkeä osa monen vammaisen henkilön arkea ja itsenäistä elämää, ja sillä on keskeinen rooli seksuaalioikeuksien käytännön toteutumisessa. Henkilökohtainen avustaja voi tukea vammaisen henkilön seksuaalisuutta ja intiimisuutta auttamalla esimerkiksi ehostautumisessa, pukeutumisessa, deitteihin valmistautumisessa, intiimiympäristön valmistelussa tai siirtymisessä vuoteeseen kumppanin kanssa. Henkilökohtaiset avustajat eivät kuitenkaan osallistu varsinaisiin seksuaalisiin toimintoihin, vaan heidän tehtävänsä on mahdollistaa ja tukea vammaisen henkilön omaa itsemääräämisoikeutta ja toimijuutta intiimisissä tilanteissa ammattieettisten periaatteiden mukaisesti.

Seksuaalineuvonnan ja seksuaaliterapian saatavuus vammaispalveluissa ja terveydenhuollossa vaihtelee merkittävästi alueellisesti hyvinvointialueiden välillä Suomessa. Joissain hyvinvointialueissa on tarjolla vammaisille henkilöille erityisesti kohdennettua ja saavutettavaa seksuaalineuvontaa osana seksuaaliterveyden palveluita, mutta monilla alueilla nämä palvelut ovat puutteellisia tai kokonaan saavuttamattomissa. Seksuaaliterveyden edistämisen ja seksuaalioikeuksien tukemisen tulisi olla kiinteä osa vammaispalveluiden ja kuntoutuksen kokonaisuutta, mutta käytännössä aihe jää usein muiden teemojen ja kiireellisempinä pidettyjen tarpeiden varjoon palvelusuunnittelussa.

Ammattilaisten osaaminen seksuaalisuuden tukemisessa on vaihtelevaa. Osa vammaispalveluissa työskentelevistä ammattilaisista on saanut koulutusta seksuaalisuuden kohtaamiseen, mutta monilta puuttuu tarvittava osaaminen. Tämä voi johtaa tilanteisiin, joissa seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä ei osata käsitellä asianmukaisesti.

Mitkä ovat yleisimmät esteet seksuaalioikeuksien toteutumiselle?

Yleisimmät esteet ja haasteet vammaisten henkilöiden seksuaalioikeuksien toteutumiselle Suomessa liittyvät yhteiskunnallisiin asenteisiin, tiedon ja koulutuksen puutteeseen, fyysisiin ja digitaalisiin esteisiin sekä palvelujärjestelmän rakenteellisiin ongelmiin. Nämä moninaiset haasteet voivat merkittävästi ja systemaattisesti rajoittaa vammaisen henkilön mahdollisuuksia toteuttaa seksuaalisuuttaan, muodostaa ihmissuhteita ja nauttia täysimääräisesti intiimiydestä osana hyvää elämää.

Negatiiviset asenteet, ennakkoluulot ja stigma ovat keskeinen ja syvään juurtunut este seksuaalioikeuksien toteutumiselle vammaisyhteisössä. Vammaisia henkilöitä ei aina nähdä seksuaalisina olentoina tai romanttisen kiinnostuksen kohteina, tai heidän seksuaalisuuttaan voidaan pitää sopimattomana tabuna, josta ei puhuta julkisesti. Tällaiset syrjivät asenteet ja ableismi voivat tulla vastaan niin terveydenhuollossa, vammaispalveluissa, hoivapalveluissa, koulutusjärjestelmässä kuin laajemmin yhteiskunnassa, mediassa ja sosiaalisessa kanssakäymisessä, mikä voi johtaa vammaisten henkilöiden ulkopuolisuuden kokemuksiin ja seksuaalisen identiteetin tukahduttamiseen.

Tiedon puute ja riittämätön seksuaalikasvatus on merkittävä ja monitahoinen haaste sekä vammaisille henkilöille itselleen että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille sekä läheisille ja omaisille. Vammaiset henkilöt eivät aina saa riittävää, ikätasoista ja saavutettavaa seksuaalikasvatusta koulussa tai tietoa omista ihmisoikeuksistaan ja seksuaalioikeuksistaan. Toisaalta ammattilaisilta ja hoitajilta voi puuttua osaamista, koulutusta ja työkaluja kohdata vammaisen henkilön seksuaalisuuteen, intiimisuuteen ja parisuhteisiin liittyviä kysymyksiä arkaluonteisesti ja kunnioittavasti, mikä voi johtaa aiheen välttelyyn tai vääränlaiseen suhtautumiseen.

Esteettömyyden ja saavutettavuuden ongelmat voivat konkreettisesti ja merkittävästi vaikeuttaa seksuaalioikeuksien toteutumista arjessa. Nämä haasteet voivat liittyä fyysiseen ja rakennettuun ympäristöön, kuten esteellisiin julkisiin tiloihin, ahtaisiin asuntoihin, esteellisiin makuuhuoneisiin tai kylpyhuoneisiin, mutta myös viestinnän, informaation ja digitaalisten palveluiden esteettömyyteen ja saavutettavuuteen. Esimerkiksi seksuaaliterveyttä, ehkäisyä ja parisuhteita koskeva tieto, verkkosivustot ja mobiilisovellukset eivät aina ole saavutettavassa muodossa näkö-, kuulo- tai kehitysvammaisille henkilöille, mikä rajoittaa tiedon saantia ja palveluiden käyttöä.

Palvelujärjestelmän haasteet näkyvät esimerkiksi siinä, että seksuaaliterveyden palvelut ovat usein erillään vammaispalveluista. Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa kokonaisvaltainen tuki seksuaalisuuteen jää puuttumaan. Lisäksi yksityisyyden puute asumispalveluissa voi rajoittaa mahdollisuuksia toteuttaa seksuaalisuutta.

Mistä vammainen henkilö voi saada tukea seksuaalisuuteensa liittyen?

Vammainen henkilö voi saada tukea seksuaalisuuteensa liittyen useista eri lähteistä. Suomessa on tarjolla monipuolisia palveluita, jotka auttavat seksuaalisuuden toteuttamisessa ja siihen liittyvissä kysymyksissä.

Seksuaalineuvonta on ammattilaisen tarjoamaa ohjausta ja neuvontaa seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Seksuaalineuvontaa on saatavilla terveyskeskuksissa, seksuaalineuvojien yksityisvastaanotoilla sekä järjestöjen kautta. Vammainen henkilö voi saada seksuaalineuvonnasta tietoa esimerkiksi kehon toiminnoista, apuvälineistä tai parisuhteen kysymyksistä.

Seksuaaliterapia on pidempikestoinen terapiamuoto, jota tarjoavat koulutetut seksuaaliterapeutit. Seksuaaliterapiassa voidaan käsitellä syvemmin seksuaalisuuteen liittyviä haasteita, kuten vammautumisen vaikutuksia seksuaali-identiteettiin.

Vertaistuki on monelle vammaiselle henkilölle tärkeä tuen muoto. Vammaisjärjestöt järjestävät vertaistukiryhmiä ja tapahtumia, joissa voi keskustella seksuaalisuudesta samankaltaisessa tilanteessa olevien henkilöiden kanssa. Verkossa toimii myös useita keskusteluryhmiä, jotka tarjoavat tukea ja tietoa.

Kotiin tuotavat palvelut voivat tukea seksuaalisuutta osana kokonaisvaltaista hyvinvointia. Henkilökohtainen apu mahdollistaa yksityisyyden ja itsenäisyyden, jotka ovat tärkeitä seksuaalisuuden toteuttamisessa. Kun avustaja tulee kotiin, vammainen henkilö voi elää omannäköistään elämää omassa ympäristössään.

Kuinka seksuaalioikeuksien toteutumista voidaan edistää Suomessa?

Seksuaalioikeuksien toteutumista voidaan edistää Suomessa monin konkreettisin toimenpitein. Näillä toimilla voidaan varmistaa, että vammaisten henkilöiden seksuaalioikeudet toteutuvat yhdenvertaisesti muiden kanssa.

Ammattilaisten koulutus on keskeisessä roolissa seksuaalioikeuksien edistämisessä. Vammaispalveluissa, terveydenhuollossa ja sosiaalihuollossa työskenteleville ammattilaisille tarvitaan lisää koulutusta vammaisten henkilöiden seksuaalisuudesta ja seksuaalioikeuksista. Koulutuksessa tulisi korostaa positiivista ja kunnioittavaa suhtautumista seksuaalisuuteen.

Palvelujen kehittäminen esteettömiksi ja saavutettaviksi on tärkeää. Seksuaaliterveyspalvelujen tulisi olla fyysisesti esteettömiä, ja tietoa tulisi tarjota eri muodoissa, kuten selkokielellä ja viittomakielellä. Seksuaalineuvontaa voitaisiin integroida osaksi vammaispalveluja, jolloin se olisi luonteva osa kokonaisvaltaista tukea.

Asennemuutoksen edistäminen yhteiskunnassa on pitkäjänteistä työtä. Vammaisten henkilöiden seksuaalisuutta tulisi käsitellä avoimesti ja myönteisesti mediassa, koulutuksessa ja julkisessa keskustelussa. Vammaisuutta ja seksuaalisuutta koskevien myyttien ja ennakkoluulojen purkaminen on tärkeä osa asennemuutosta.

Vammaisten henkilöiden oman äänen vahvistaminen päätöksenteossa ja palvelujen kehittämisessä on ratkaisevan tärkeää. Kun vammaiset henkilöt saavat itse määritellä, millaista tukea he tarvitsevat seksuaalisuuteensa, palvelut vastaavat paremmin todellisiin tarpeisiin. Kokemusasiantuntijoiden hyödyntäminen ammattilaisten koulutuksessa on yksi tapa vahvistaa vammaisten henkilöiden ääntä.

Seksuaalioikeuksien toteutuminen on oleellinen osa ihmisarvoista elämää. Kun yhdistämme vammaisten henkilöiden oman aktiivisuuden, ammattilaisten osaamisen ja yhteiskunnan positiivisen asennemuutoksen, voimme edistää seksuaalioikeuksien toteutumista kaikille yhdenvertaisesti.

Palveluseteli on joustava tukimuoto, joka mahdollistaa vammautuneille henkilöille erilaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden hankkimisen hyväksytyiltä palveluntuottajilta. Vammautunut henkilö voi käyttää palveluseteliä monipuolisesti erilaisiin hoivapalveluihin, kuten henkilökohtaiseen apuun, kotisairaanhoitoon, kotipalveluihin ja terveydenhuollon ammattilaisten palveluihin. Palvelusetelin avulla voidaan tukea itsenäistä elämää, kotona asumista ja yksilöllisten tarpeiden mukaisen avun järjestämistä.

Palveluseteli vammautuneen henkilön tukena

Palveluseteli toimii tärkeänä tukimuotona vammautuneiden henkilöiden arjessa tarjoten valinnanvapautta palveluiden järjestämiseen. Sen perimmäisenä tarkoituksena on parantaa palvelujen saatavuutta ja vahvistaa asiakkaan valinnanvapautta.
Palvelusetelijärjestelmä on osa suomalaista sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmää, jossa hyvinvointialue myöntää asiakkaalle palvelusetelin, jolla hän voi hankkia tarvitsemiaan palveluja hyväksytyiltä palveluntuottajilta. Järjestelmä perustuu lakiin sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä, joka astui voimaan vuonna 2009.
Palvelusetelin arvo voi olla joko kiinteä tai tulosidonnainen. Kiinteäarvoinen palveluseteli on kaikille samansuuruinen, kun taas tulosidonnaisen palvelusetelin arvo määräytyy asiakkaan tulojen mukaan. Vammautuneelle henkilölle tämä merkitsee sitä, että hänellä on mahdollisuus valita itse palveluntuottaja hyvinvointialueen hyväksymien tuottajien joukosta, mikä lisää itsemääräämisoikeutta omien palveluiden järjestämisessä.

Mitä palveluseteli tarkoittaa ja kuka sitä voi saada?

Palveluseteli on hyvinvointialueen myöntämä sitoumus, jolla korvataan palveluntuottajan antaman palvelun kustannuksia ennalta määrättyyn arvoon asti. Vammautunut henkilö voi saada palvelusetelin, kun hänellä on todettu palveluntarve ja hyvinvointialue on päättänyt järjestää kyseisen palvelun palvelusetelillä.
Palvelusetelin voi saada henkilö, joka täyttää hyvinvointialueen asettamat kriteerit. Tyypillisesti tämä edellyttää, että:

• Henkilöllä on todettu palveluntarve ammattilaisen tekemässä arvioinnissa
• Hyvinvointialue on päättänyt tarjota kyseistä palvelua palvelusetelillä
• Henkilö on halukas ja kykenevä käyttämään palveluseteliä

Palvelusetelin hakeminen alkaa yleensä palvelutarpeen arvioinnilla, jonka tekee sosiaali- tai terveydenhuollon ammattilainen. Arvioinnin perusteella laaditaan palvelu- tai hoitosuunnitelma, johon kirjataan tarvittavat palvelut. Tämän jälkeen hyvinvointialue päättää palvelusetelin myöntämisestä, sen arvosta ja voimassaoloajasta.

Mihin kotiin tuotaviin palveluihin palveluseteliä voi käyttää?

Vammautunut henkilö voi käyttää palveluseteliä monipuolisesti erilaisiin kotiin tuotaviin hoivapalveluihin, mikä mahdollistaa turvallisen kotona asumisen mahdollisimman pitkään. Yleisimpiä kotiin tuotavia palveluita, joihin palveluseteli soveltuu, ovat:

• Henkilökohtainen apu päivittäisissä toiminnoissa, kuten peseytymisessä, pukeutumisessa ja ruokailussa
• Kotisairaanhoito, johon kuuluvat esimerkiksi lääkehoidon toteutus, haavahoidot ja terveydentilan seuranta
• Kotipalvelut, kuten siivous-, ateria- ja kauppa-apu
• Omaishoidon tukipalvelut ja omaishoidon vapaan aikaiset palvelut
• Kotikuntoutus ja terapiapalvelut

Palvelusetelin käyttömahdollisuudet vaihtelevat hyvinvointialueittain. Tärkeää on varmistaa omalta hyvinvointialueelta, mihin palveluihin seteliä voi käyttää ja ketkä ovat hyväksyttyjä palveluntuottajia. Monet palveluntuottajat tarjoavat räätälöityjä kokonaisuuksia, jotka vastaavat vammautuneen henkilön yksilöllisiin tarpeisiin.

Voiko palveluseteliä käyttää henkilökohtaisen avustajan palkkaamiseen?

Kyllä, palveluseteliä voi käyttää henkilökohtaisen avustajan palvelujen hankkimiseen, mikä on erityisen tärkeä tukimuoto monelle vammautuneelle henkilölle. Henkilökohtaisen avustajan tehtäviin kuuluu auttaa vammautunutta henkilöä niissä arkipäivän toiminnoissa, joista henkilö ei itsenäisesti suoriudu vammansa vuoksi.
Palvelusetelillä hankittava henkilökohtainen apu voi sisältää:

• Avustamista päivittäisissä toiminnoissa kuten hygienian hoidossa, pukeutumisessa ja ruokailussa
• Tukea kodin ulkopuolisessa asioinnissa ja harrastuksissa
• Apua sosiaaliseen osallistumiseen ja yhteiskunnalliseen toimintaan
• Avustamista opiskelussa tai työssäkäynnissä

Henkilökohtaisen avun palvelusetelimallissa vammautunut henkilö toimii palvelun käyttäjänä, mutta ei työnantajana. Tämä vähentää hallinnollista taakkaa, sillä palveluntuottaja huolehtii avustajan palkanmaksusta ja muista työnantajavelvoitteista. Vammautuneen henkilön itsemääräämisoikeus säilyy, sillä hän voi vaikuttaa avustajan valintaan ja määritellä, miten ja milloin avustaminen tapahtuu.

Miten terveydenhuollon ammattilaisten palvelut ja palveluseteli toimivat yhdessä?

Palvelusetelillä voi hankkia monipuolisesti terveydenhuollon ammattilaisten palveluita, mikä on erityisen arvokasta vammautuneille henkilöille, joilla on säännöllisiä terveydenhuollon tarpeita. Palveluseteli mahdollistaa nopean hoitoon pääsyn ilman pitkiä odotusaikoja.
Yleisimpiä terveydenhuollon ammattilaisten palveluita, joita voi hankkia palvelusetelillä, ovat:

• Lääkärin kotikäynnit ja vastaanotot
• Sairaanhoitajan palvelut, kuten lääkehoidon toteutus, haavahoidot ja terveydentilan seuranta
• Fysioterapia ja muut kuntoutuspalvelut
• Toimintaterapia ja apuvälinearvioinnit
• Etälääkäripalvelut ja konsultaatiot

Palvelusetelin käyttö terveydenhuollon palveluissa edellyttää, että hyvinvointialue on hyväksynyt kyseisen palveluntuottajan palvelusetelituottajaksi. Vammautuneelle henkilölle tämä tarjoaa mahdollisuuden valita esimerkiksi lääkäri tai fysioterapeutti, jonka kanssa yhteistyö toimii parhaiten. Näin voidaan varmistaa hoidon jatkuvuus ja rakentaa luottamuksellinen hoitosuhde.

Palvelusetelin hyödyntäminen parhaalla mahdollisella tavalla

Palvelusetelin täysimääräinen hyödyntäminen edellyttää huolellista suunnittelua ja tietoa saatavilla olevista palveluista. Vammautuneen henkilön kannattaa selvittää tarkkaan, mihin kaikkiin palveluihin seteli soveltuu ja millaisia yksilöllisiä ratkaisuja on tarjolla.
Vinkkejä palvelusetelin tehokkaaseen hyödyntämiseen:

• Pyydä kattava selvitys hyvinvointialueelta palvelusetelin käyttömahdollisuuksista ja ehdoista
• Vertaile eri palveluntuottajia ja heidän tarjoamiaan palvelukokonaisuuksia
• Keskustele palveluntuottajan kanssa etukäteen, jotta voit varmistua palvelun soveltuvuudesta juuri sinun tarpeisiisi
• Kysy mahdollisuudesta räätälöidä palvelukokonaisuutta tarpeidesi mukaisesti
• Tarkista, voiko palveluseteliä täydentää omakustanteisilla lisäpalveluilla

Yksilöllisesti suunnitellut palvelut varmistavat, että vammautunut henkilö saa juuri hänen tarpeitaan vastaavaa tukea arkeensa. Palvelusetelin joustava käyttö mahdollistaa itsenäisemmän elämän ja paremman elämänlaadun. Ammattitaitoinen palveluntuottaja osaa auttaa palvelukokonaisuuden suunnittelussa ja palvelusetelin tehokkaassa hyödyntämisessä.
Kokonaisvaltainen hyvinvointi syntyy siitä, että palvelut vastaavat aidosti asiakkaan tarpeita ja toiveita. Kun vammautunut henkilö saa oikeanlaista tukea oikeaan aikaan, mahdollistuu aktiivisempi ja itsenäisempi elämä omassa kodissa.

Henkilökohtainen apu ja ammatillinen apu eroavat toisistaan merkittävästi sekä palveluiden laajuuden että tekijöiden koulutustaustan osalta. Ammatillinen apu tarkoittaa terveydenhuollon ammattilaisten kuten lähihoitajien tarjoamaa erikoistunutta apua, joka sisältää sairaanhoidollisia toimenpiteitä ja lääkehoitoa. Henkilökohtainen apu puolestaan keskittyy vammaisen henkilön arjen askareissa avustamiseen ja itsenäisen elämän mahdollistamiseen. Näiden erojen ymmärtäminen on tärkeää, jotta vammainen henkilö voi saada juuri omiin tarpeisiinsa sopivan avun muodon.

Henkilökohtaisen avun ja ammatillisen avun erot – mitä sinun tulisi tietää?

Henkilökohtainen apu ja ammatillinen apu eroavat toisistaan ensisijaisesti palveluntarjoajan koulutuksen, osaamisen ja palveluiden laajuuden suhteen. Nämä erot vaikuttavat suoraan siihen, millaista tukea ja hoivaa vammainen henkilö voi saada.

Henkilökohtainen avustaja on paikallaan silloin, kun vammainen henkilö tarvitsee tukea arjen asioissa. Henkilökohtaisena avustajana voi toimia sekä hoitotyön ammattilaisia että alalle kouluttautumattomia henkilöitä – jokaista yhdistää kuitenkin halu auttaa ja kyky tarttua reippaasti toimeen. Henkilökohtainen avustaja auttaa vammaista henkilöä niissä toiminnoissa, joista henkilö ei itse selviä vammansa vuoksi.

Ammatillinen apu perustuu terveydenhuollon koulutukseen ja siihen liittyvään osaamiseen. Se kattaa hoitotoimenpiteitä, lääkehoitoa, kuntoutusta ja terveydentilan seurantaa. Ammatillista apua tarjoavat henkilöt ovat suorittaneet alansa tutkinnon, kuten lähihoitajan koulutuksen, ja heillä on lakisääteinen oikeus toimia terveydenhuollon tehtävissä.

Henkilökohtainen apu voi sisältää:

• Avustamista päivittäisissä toiminnoissa
• Tukea kodin askareissa
• Apua työelämässä tai opiskelussa
• Avustamista harrastuksissa ja yhteiskunnallisessa osallistumisessa
• Sosiaalisten suhteiden ylläpitämisessä avustamista

Vammaisille henkilöille suunnatun avun valinnassa on tärkeää arvioida, tarvitaanko terveydenhuollon ammattilaisen osaamista vai riittääkö henkilökohtainen apu. Ammatillisen avun merkitys korostuu erityisesti, kun tarvitaan sairaanhoidollisia toimenpiteitä tai lääkityksen hallintaa vammaisuuden yhteydessä.

Mitä koulutusta ja pätevyyksiä ammatillisen avun tarjoajilla on?

Ammatillisen avun tarjoajat ovat koulutettuja terveydenhuollon ammattilaisia, joilla on virallinen tutkinto ja Valviran myöntämä oikeus toimia terveydenhuollon ammattilaisena. Koulutus takaa, että he osaavat toimia turvallisesti ja asiantuntevasti erilaisissa hoivatilanteissa myös vammaisten henkilöiden kanssa.

Yleisimpiä ammatillisen hoiva-alan koulutuksia ovat:

• Lähihoitaja – toisen asteen 3-vuotinen tutkinto, joka antaa valmiudet perushoidollisiin tehtäviin
• Sairaanhoitaja – AMK-tasoinen 3,5-vuotinen tutkinto, joka antaa laajat valmiudet sairaanhoidollisiin toimenpiteisiin
• Fysioterapeutti – AMK-tasoinen koulutus kuntoutuksen asiantuntijatehtäviin

Henkilökohtaisilta avustajilta ei sen sijaan vaadita muodollista hoitoalan koulutusta. Henkilökohtaisista avustajistamme löytyy sekä hoitotyön ammattilaisia että alalle kouluttautumattomia henkilöitä. Avustajan valinnassa tärkeintä on soveltuvuus tehtävään ja vammaisen henkilön yksilöllisten tarpeiden huomioiminen. Tämä ero koulutusvaatimuksissa on merkittävä tekijä, kun mietitään millaista apua vammainen henkilö tarvitsee arjessaan.

Millaisia palveluita ammatillinen apu kattaa vammaisille henkilöille?

Ammatillinen apu kattaa laajan valikoiman terveyteen ja toimintakykyyn liittyviä palveluita, joiden toteuttaminen edellyttää terveydenhuollon koulutusta. Nämä palvelut täydentävät henkilökohtaista apua erityisesti silloin, kun vammainen henkilö tarvitsee hoidollisia toimenpiteitä.

Ammatilliseen apuun vammaisille henkilöille kuuluvat tyypillisesti:

• Lääkehoito – lääkkeiden jakaminen, antaminen ja vaikutusten seuranta
• Haavanhoito ja muut sairaanhoidolliset toimenpiteet
• Terveydentilan arviointi ja seuranta
• Kuntoutus ja toimintakyvyn ylläpitäminen
• Ravitsemuksen suunnittelu ja erikoisruokavalioiden toteuttaminen
• Vammaan liittyvien erityistarpeiden huomioiminen

Henkilökohtainen apu puolestaan keskittyy vammaisen henkilön itsemääräämisoikeuden tukemiseen ja mahdollistaa itsenäisen elämän. Henkilökohtainen avustaja toimii vammaisen henkilön ”käsinä ja jalkoina” niissä toiminnoissa, joista henkilö ei itse selviä vammansa vuoksi. Henkilökohtainen avustaja ei tee päätöksiä vammaisen henkilön puolesta, vaan toimii hänen ohjeidensa mukaisesti.

On tärkeää huomioida, että esimerkiksi lääkkeiden jako vaatii terveydenhuollon koulutuksen, eikä sitä voi sisällyttää henkilökohtaiseen apuun, ellei avustajalla ole soveltuvaa koulutusta.

Miten ammatillisen avun ja henkilökohtaisen avun kustannukset eroavat toisistaan?

Ammatillinen apu on tyypillisesti kalliimpaa kuin henkilökohtainen apu, mikä johtuu palveluntarjoajien koulutustaustasta ja palveluiden kattavuudesta. Hintaero perustuu myös vastuukysymyksiin ja asiantuntemuksen tasoon.

Kustannuseroihin vaikuttavia tekijöitä:

• Ammatillisen avun tarjoajilla on korkeampi koulutustaso, mikä näkyy palkkakustannuksissa
• Terveydenhuollon ammattilaisten toimintaan liittyy vakuutuksia ja vastuita, jotka nostavat hintaa
• Ammatilliseen apuun liittyy usein tarkempi dokumentointi ja raportointi
• Palveluiden laajuus ja erikoisosaaminen vaikuttavat hinnoitteluun

Vammaispalvelulain mukainen henkilökohtainen apu on vaikeavammaiselle henkilölle subjektiivinen oikeus ja maksuton sosiaalipalvelu. Hyvinvointialueet järjestävät henkilökohtaista apua eri tavoin: työnantajamallilla, palvelusetelillä tai ostopalveluna. Ammatilliseen apuun on puolestaan saatavissa erilaisia tukimuotoja, kuten Kelan hoitotukea.

Tärkeää on huomioida, että vaikka ammatillinen apu on kalliimpaa, se voi olla välttämätöntä, kun vammainen henkilö tarvitsee terveydenhoidollisia toimenpiteitä. Toisaalta henkilökohtainen apu on ensisijainen valinta, kun tavoitteena on tukea vammaisen henkilön itsemääräämisoikeutta ja itsenäistä elämää.

Milloin vammaisen henkilön kannattaa valita ammatillinen apu henkilökohtaisen avun sijaan?

Ammatillinen apu on vammaiselle henkilölle ensisijainen valinta silloin, kun tarvitaan terveydenhuoltoon liittyviä palveluita tai terveydenhuollon ammattilaisen osaamista. Oikean avun muodon valinta riippuu paljolti henkilön vamman laadusta, terveydentilasta ja yksilöllisistä tarpeista.

Ammatillinen apu on suositeltavaa seuraavissa tilanteissa:

• Kun vammaan liittyy säännöllistä lääkehoidon toteuttamista ja seurantaa
• Pitkäaikaissairauksien kuten diabeteksen tai sydänsairauksien hoidossa
• Leikkausten jälkeisessä kuntoutuksessa ja toipumisessa
• Haavahoidoissa ja muissa sairaanhoidollisissa toimenpiteissä
• Kun terveydentila vaatii säännöllistä arviointia ja seurantaa

Henkilökohtainen apu riittää useimmiten, kun vammainen henkilö tarvitsee tukea arjen toiminnoissa, mutta ei tarvitse erityisiä sairaanhoidollisia toimenpiteitä. Henkilökohtainen avustaja mahdollistaa vammaisen henkilön itsenäisen elämän ja osallistumisen yhteiskuntaan.

Monissa tapauksissa paras ratkaisu vammaiselle henkilölle on yhdistelmä molempia palvelumuotoja: ammatillista apua terveyteen liittyvissä asioissa ja henkilökohtaista apua arjen toiminnoissa ja yhteiskunnallisessa osallistumisessa. Näin varmistetaan, että kaikki tarpeet tulevat huomioiduiksi.

Sopivan avun valinta vammaiselle henkilölle – mitä ottaa huomioon?

Sopivan avun valinta vammaiselle henkilölle edellyttää huolellista harkintaa ja eri vaihtoehtojen vertailua. Laadukas apu kotona takaa hyvinvoinnin, itsemääräämisoikeuden ja turvallisuuden tunteen, joten palveluntarjoajan valintaan kannattaa panostaa.

Huomioi nämä tekijät sopivaa apua etsiessäsi:

• Arvioi vamman laatu ja avun tarve – tarvitaanko terveydenhuollon ammattilaista?
• Tarkista, että palveluntarjoajalla on asianmukaiset luvat ja pätevyydet palveluiden tarjoamiseen
• Selvitä, millaista koulutusta ja työkokemusta henkilöstöllä on
• Arvioi palvelun joustavuus – voitko saada apua silloin kun sitä tarvitset?
• Varmista, että palvelu on yksilöllistä ja kunnioittaa vammaisen henkilön itsemääräämisoikeutta
• Selvitä kustannusrakenne ja rahoitusmahdollisuudet

Meiltä saat ystävällisen, osaavan ja ammattitaitoisen avustajan tai hoitajan auttamaan ja tukemaan sinun kotona asumistasi. Tiimissämme työskentelee kattava joukko ammattitaitoisia avustajia ja hoitajia, joista jokaisen olemme henkilökohtaisesti haastatelleet ja valinneet osaksi kasvavaa tiimiämme. Tämä työstään ylpeä joukko on valmiina auttamaan kiireettömästi ja lämmöllä aina kun tarvetta ilmenee.

Ole meihin yhteydessä ja kerro minkälaista apua tarvitset. Autamme sinua löytämään juuri sinulle sopivan avun muodon, oli kyse sitten henkilökohtaisesta avusta tai ammatillisesta avusta. Tarjoamme yksilöllisiä ratkaisuja, jotka tukevat vammaisen henkilön itsenäistä elämää ja hyvinvointia omassa kodissa.

Vammaisten henkilöiden avustajapalvelut jakautuvat kahteen pääkategoriaan: henkilökohtaiseen avustajaan ja ammatilliseen apuun. Näillä kahdella avustajamuodolla on merkittäviä eroja niin koulutusvaatimusten, työtehtävien kuin palvelujen sisällön osalta. Henkilökohtainen avustaja tukee arjen toiminnoissa, kun taas ammatillinen apu sisältää usein myös hoidollisia toimenpiteitä, joiden toteuttajina toimivat terveydenhuollon ammattilaiset.

Henkilökohtainen avustaja vammaisen henkilön tukena

Henkilökohtainen avustaja on paikallaan silloin, kun vammainen henkilö tarvitsee tukea arjen asioissa. Henkilökohtaiset avustajat auttavat päivittäisissä toiminnoissa, kuten pukeutumisessa, ruokailussa, henkilökohtaisen hygienian hoidossa sekä kodin ulkopuolisissa toiminnoissa ja asioinnissa. Avustajana voi toimia sekä hoitotyön ammattilainen että alalle kouluttautumaton henkilö – jokaista yhdistää kuitenkin halu auttaa ja kyky tarttua reippaasti toimeen.

Henkilökohtaisen avustajan tehtävä on mahdollistaa vammaisen henkilön itsenäinen elämä ja osallistuminen yhteiskuntaan. Avustaja toimii vammaisen henkilön käsinä ja jalkoina tilanteissa, joissa toimintarajoite estää henkilöä suoriutumasta tehtävästä itsenäisesti. Tärkeää on, että asiakas itse päättää, mitä, missä ja milloin tehdään.

Ammatillinen apu ja sen erityispiirteet

Ammatillisella avulla vammaisten palveluissa viitataan terveydenhuollon ammattilaisten, kuten lähihoitajien tai sairaanhoitajien, tarjoamaan palveluun. Toisin kuin henkilökohtaisessa avussa, ammatilliseen apuun sisältyy usein myös hoidollisia toimenpiteitä. Ammatillisen avun ytimessä on koulutettujen asiantuntijoiden osaaminen, joka perustuu tutkittuun tietoon ja käytännön kokemukseen.

Ammatillisen avun tarjoajat toimivat terveydenhuoltoa koskevien lakien ja säädösten mukaisesti, mikä tarjoaa lisäturvaa asiakkaille. Lähihoitajat ja muut terveydenhuollon ammattilaiset voivat toteuttaa esimerkiksi lääkehoitoa, haavahoitoja ja muita terveyden seurantaan liittyviä toimenpiteitä, joihin henkilökohtaisella avustajalla ei välttämättä ole pätevyyttä.

Henkilökohtaisen avun ja ammatillisen avun keskeiset erot

Henkilökohtainen apu ja ammatillinen apu eroavat toisistaan useilla merkittävillä tavoilla. Keskeisin ero on koulutusvaatimukset ja työtehtävien luonne. Henkilökohtaisena avustajana voi toimia ilman alan koulutusta, kun taas ammatillisen avun tarjoajilla on aina terveydenhuoltoalan koulutus.

Henkilökohtainen avustaja	Ammatillinen apu
Ei välttämättä edellytä alan koulutusta	Perustuu terveydenhuollon koulutukseen ja pätevyyteen
Keskittyy arjen avustamiseen	Sisältää myös hoidollisia toimenpiteitä
Asiakas toimii työnjohtajana	Toiminta perustuu hoitosuunnitelmaan
Ei sisällä sairaanhoidollisia tehtäviä	Voi sisältää lääkehoitoa ja muita hoidollisia toimenpiteitä
Perustuu asiakkaan itsemääräämisoikeuteen	Toimintaa ohjaa ammatillinen vastuu ja viranomaisvalvonta

Milloin tarvitaan henkilökohtaista avustajaa?

Henkilökohtainen avustaja on vammaiselle henkilölle tarkoituksenmukainen valinta silloin, kun tarvitaan apua arjen toiminnoissa, mutta ei varsinaisia hoidollisia toimenpiteitä. Henkilökohtainen avustaja tukee vammaisen henkilön itsenäistä elämää ja mahdollistaa osallistumisen työhön, opiskeluun, harrastuksiin ja yhteiskunnalliseen toimintaan.

Henkilökohtaisen avustajan palvelut perustuvat vammaisen henkilön yksilöllisiin tarpeisiin ja toiveisiin. Avustaja toimii vammaisen henkilön ohjeiden mukaisesti avustaen niissä tehtävissä, joista henkilö ei vammansa vuoksi selviä itsenäisesti. Tämä tukee vammaisen henkilön autonomiaa ja itsemääräämisoikeutta.

Milloin tarvitaan ammatillista apua?

Ammatillinen apu on tarkoituksenmukainen valinta silloin, kun vammainen henkilö tarvitsee avustamisen lisäksi myös hoidollisia toimenpiteitä. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi, kun henkilöllä on perussairauden tai vamman vuoksi tarve säännölliseen lääkehoitoon, haavanhoitoon, katetroinnille tai muille hoitotoimenpiteille.

Ammatillisen avun tarjoajat, kuten lähihoitajat, pystyvät arvioimaan asiakkaan terveydentilaa ammattitaitonsa pohjalta ja reagoimaan muutoksiin asianmukaisesti. Tämä lisää turvallisuutta erityisesti niille vammaisille henkilöille, joilla on myös terveydellisiä haasteita vamman lisäksi.

Miten avustajapalveluita voi saada?

Hyvinvointialue arvioi henkilökohtaisen avun tarpeen ja tekee päätöksen palvelusta. Avustajapalveluiden saaminen alkaa yleensä yhteydenotolla hyvinvointialueelle tai palveluntarjoajaan. Prosessi on suunniteltu mahdollisimman sujuvaksi ja asiakaslähtöiseksi, jotta apua tarvitseva vammainen henkilö saa tukea viivytyksettä.

Palveluiden aloittaminen lähtee liikkeelle kartoituskäynnillä tai -keskustelulla, jossa selvitetään vammaisen henkilön tarpeet, toiveet ja elämäntilanne. Tämän pohjalta laaditaan yksilöllinen palvelusuunnitelma, joka määrittelee, millaista apua tarjotaan ja kuinka usein.

Tiimissämme työskentelee kattava joukko ammattitaitoisia avustajia ja hoitajia, joista jokaisen olemme henkilökohtaisesti haastatelleet ja valinneet osaksi kasvavaa tiimiämme. Tämä työstään ylpeä joukko on valmiina auttamaan kiireettömästi ja lämmöllä aina kun tarvetta ilmenee.

Miksi valita oikea avustajapalvelu on tärkeää?

Oikean avustajapalvelun valinta on tärkeää, jotta vammainen henkilö saa juuri tarpeitaan vastaavaa tukea. Henkilökohtainen avustaja on erinomainen valinta, kun tavoitteena on mahdollistaa itsenäinen elämä ja osallistuminen yhteiskuntaan. Ammatillinen apu puolestaan on perusteltua silloin, kun tarvitaan hoidollisia toimenpiteitä arjessa selviytymisen tueksi.

Yksilöllisyys on kaiken avun kulmakivi – palvelut suunnitellaan kunkin vammaisen henkilön tarpeiden ja toiveiden mukaisesti. Tämä varmistaa, että jokainen saa juuri sitä apua, jota tarvitsee, eikä yhtään enempää tai vähemmää.

Ole meihin yhteydessä ja kerro minkälaista apua tarvitset. Autamme sinua löytämään juuri sinulle sopivan avustajapalvelun, oli kyseessä sitten henkilökohtainen avustaja tai ammatillinen apu. Tavoitteenamme on tuoda laadukkaita avustajapalveluita saataville joustavasti ja yksilöllisesti, jotta jokainen vammainen henkilö voi elää mahdollisimman itsenäistä ja täysipainoista elämää.

Henkilökohtaisen avustajan tehtävä on tukea toimintarajoitteista henkilöä suoriutumaan päivittäisistä toiminnoista, joista hän ei itsenäisesti selviä. Avustaja toimii asiakkaan käsinä, jalkoina ja aisteina mahdollistaen itsenäisemmän elämän. Henkilökohtainen apu ei ole hoitotyötä, vaan avustamista niissä toimissa, jotka henkilö tekisi itse ilman toimintarajoitetta. Avustaja toteuttaa asiakkaan omaa tahtoa ja tukee hänen itsemääräämisoikeuttaan arjessa.

Mikä on henkilökohtaisen avustajan rooli ja tehtävät?

Henkilökohtaisen avustajan rooli on toimia asiakkaan tahdon toteuttajana ja mahdollistajana. Avustaja ei ole hoitaja, vaan henkilö, joka auttaa toimintarajoitteista ihmistä tekemään asioita, joita tämä tekisi itse ilman rajoitetta. Henkilökohtainen apu perustuu asiakkaan itsemääräämisoikeuteen ja itsenäisyyden tukemiseen.
Henkilökohtainen avustaja eroaa muista hoiva-alan ammattilaisista juuri siinä, että avustaja toimii asiakkaan ohjeiden mukaan. Esimerkiksi hoitajat tekevät hoitotoimenpiteitä ja päättävät usein niiden ajankohdasta ja toteutustavasta, kun taas avustaja toimii asiakkaan ”työntekijänä” toteuttaen tämän tahtoa. Avustaja ei tee päätöksiä asiakkaan puolesta, vaan mahdollistaa asiakkaan omat valinnat.
Henkilökohtaisen avustajan rooli voi vaihdella asiakkaan tarpeiden mukaan. Joillekin avustaja on välttämätön arjessa selviytymisen kannalta, toisille taas mahdollistaja kodin ulkopuolisissa toiminnoissa. Keskeistä on, että avustaja tukee asiakkaan osallisuutta yhteiskuntaan ja omaan elämäänsä.

Mitä kaikkea henkilökohtaisen avustajan työtehtäviin ja vastuualueisiin kuuluu?

Henkilökohtaisen avustajan työtehtäviin kuuluu monipuolinen avustaminen kaikissa niissä toimissa, joita asiakas ei pysty itse toteuttamaan. Tehtävät määrittyvät aina yksilöllisten tarpeiden mukaan ja voivat vaihdella suuresti eri asiakkaiden välillä.
Avustajan perustehtäviin kuuluu usein:

• Avustaminen henkilökohtaisessa hygieniassa (peseytyminen, pukeutuminen, wc-käynnit)
• Apu ruokailussa ja ruoan valmistuksessa
• Kodin askareissa avustaminen (siivous, pyykinpesu, astioiden tiskaus)
• Liikkumisessa avustaminen sekä kotona että kodin ulkopuolella
• Asiointiavun tarjoaminen (kaupassa käynti, virastokäynnit, lääkärikäynnit)
• Työssä tai opiskelussa avustaminen
• Harrastuksissa ja sosiaalisissa tilanteissa avustaminen
• Kommunikoinnissa avustaminen tarvittaessa

Käytännössä avustaja voi esimerkiksi toimia asiakkaan ”käsinä” kirjoittamisessa, jos asiakas ei siihen itse pysty. Avustaja voi lukea asiakkaalle, jos tämän näkö on heikentynyt, tai auttaa pyörätuolia käyttävää asiakasta liikkumaan esteellisessä ympäristössä. Avustaja voi myös toimia tulkkina kommunikaatiotilanteissa, jos asiakkaalla on puhevamma.

Miten henkilökohtainen avustaja eroaa kotihoidosta ja kotipalvelusta?

Henkilökohtainen avustaja ja kotihoito eroavat toisistaan merkittävästi sekä toimintaperiaatteiltaan että tavoitteiltaan. Keskeisin ero on, että henkilökohtainen apu perustuu asiakkaan itsemääräämisoikeuteen ja avustaja toimii asiakkaan ohjeiden mukaan, kun taas kotihoito on hoiva- ja huolenpitotyötä, jota ohjaa hoitosuunnitelma.

Henkilökohtainen avustaja	Kotihoito
Asiakas määrittelee avustustarpeet ja -tavat	Hoitosuunnitelma ja ammattilaisen arvio määrittelee palvelun
Avustaa asiakasta toteuttamaan omaa tahtoaan	Toteuttaa hoitotoimenpiteitä ja huolenpitoa
Ei edellytetä hoitoalan koulutusta	Työntekijöillä on yleensä terveydenhuollon koulutus
Voi avustaa missä tahansa, myös kodin ulkopuolella	Toteutetaan pääasiassa asiakkaan kodissa
Käyntiajat voivat olla pitkiä ja asiakkaan määrittelemiä	Käynnit usein lyhyitä ja aikataulutettuja

Henkilökohtainen avustaja mahdollistaa asiakkaan osallistumisen yhteiskuntaan ja omaan elämäänsä. Kotihoito puolestaan keskittyy terveyden ylläpitoon ja päivittäisistä toiminnoista suoriutumiseen. Joskus asiakas tarvitsee molempia palveluita: kotihoitoa terveytensä ylläpitämiseen ja henkilökohtaista apua osallisuutensa mahdollistamiseen.

Kenelle henkilökohtainen avustaja sopii ja kuka on oikeutettu saamaan henkilökohtaista apua?

Henkilökohtainen avustaja sopii henkilölle, jolla on pitkäaikainen tai pysyvä toimintarajoite ja joka tarvitsee toisen henkilön apua suoriutuakseen tavallisesta elämästä. Avuntarve voi johtua vammasta, pitkäaikaissairaudesta tai ikääntymisen tuomista toimintarajoitteista.
Henkilökohtaisesta avusta hyötyvät esimerkiksi:

• Liikuntavammaiset henkilöt, jotka tarvitsevat apua liikkumisessa ja päivittäisissä toimissa
• Näkövammaiset, jotka tarvitsevat apua liikkumisessa, asioinneissa ja tiedon saavuttamisessa
• Kehitysvammaiset, jotka tarvitsevat tukea arjen hallinnassa ja päätöksenteossa
• Neurologisia sairauksia sairastavat, joiden toimintakyky on rajoittunut
• Ikääntyneet, joilla on merkittäviä toimintarajoitteita, mutta halu elää aktiivista elämää

Henkilökohtainen apu on tarkoitettu henkilöille, jotka pystyvät itse määrittelemään avun tarpeensa ja sisällön. Vaikeavammaisella henkilöllä on vammaispalvelulain mukaan subjektiivinen oikeus henkilökohtaiseen apuun, jolloin hyvinvointialue on velvollinen järjestämään palvelun määrärahoista riippumatta. Avun saaminen edellyttää palvelutarpeen arviointia ja hakemuksen tekemistä hyvinvointialueen vammaispalveluihin.

Miten henkilökohtainen avustaja parantaa asiakkaan elämänlaatua ja itsenäistä selviytymistä?

Henkilökohtainen avustaja parantaa asiakkaan elämänlaatua monin tavoin mahdollistamalla itsenäisen elämän toimintarajoitteista huolimatta. Itsemääräämisoikeus ja mahdollisuus tehdä omia valintoja ovat keskeisiä hyvinvoinnin tekijöitä, joita henkilökohtainen apu vahvistaa.
Henkilökohtaisen avun vaikutuksia elämänlaatuun:

• Lisää itsenäisyyttä ja omatoimisuutta arjessa
• Mahdollistaa osallistumisen työhön, opiskeluun ja harrastuksiin
• Vahvistaa sosiaalisia suhteita ja ehkäisee eristäytymistä
• Tukee kodin ulkopuolista asiointia ja liikkumista
• Mahdollistaa mielekkään vapaa-ajan vieton
• Vahvistaa omanarvontuntoa ja itsemääräämisoikeutta
• Vähentää läheisten kuormitusta ja riippuvuutta heistä

Henkilökohtainen apu mahdollistaa arjen, jossa ihminen voi toteuttaa itseään ja osallistua yhteiskuntaan yhdenvertaisesti. Avustaja toimii mahdollistajana, joka auttaa asiakasta elämään omannäköistään elämää toimintarajoitteista huolimatta. Parhaimmillaan avustaja on huomaamaton taustatuki, joka antaa asiakkaalle tilaa olla oma itsensä ja tehdä omat päätöksensä.

Henkilökohtaisen avustajan merkitys arjessa ja vaikutus hyvinvointiin

Henkilökohtainen avustaja on monelle toimintarajoitteiselle henkilölle avain itsenäiseen ja mielekkääseen elämään. Avustaja mahdollistaa arjen sujumisen ja osallistumisen yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa. Yksilöllinen apu tukee juuri niissä asioissa, joissa apua tarvitaan, ja mahdollistaa oman tahdon toteuttamisen.
Henkilökohtaisen avustajan merkitys ei rajoitu vain käytännön apuun, vaan ulottuu syvemmälle ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Mahdollisuus tehdä omia valintoja, osallistua mielekkääseen toimintaan ja säilyttää oma identiteetti toimintarajoitteista huolimatta ovat inhimillisiä perustarpeita, joita henkilökohtainen apu tukee.
Tarjoamme laadukkaita ja kiireettömiä hoivapalveluita, mukaan lukien henkilökohtaista apua, suoraan asiakkaiden kotiin. Toimintamme perustuu asiakkaan yksilöllisten tarpeiden ja toiveiden kunnioittamiseen sekä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemiseen. Henkilökohtainen avustaja voi olla ratkaisu, joka tekee arjesta sujuvampaa ja elämästä täysipainoisempaa.

Henkilökohtaista apua voi saada palvelusetelillä ottamalla yhteyttä hyvinvointialueen vammaispalveluihin ja hakemalla palvelutarpeen arviointia. Palveluseteli on yksi henkilökohtaisen avun järjestämistapa, joka mahdollistaa avunsaajalle vapauden valita haluamansa palveluntuottaja hyvinvointialueen hyväksymistä vaihtoehdoista. Palvelusetelin myöntäminen perustuu aina yksilölliseen palvelutarpeen arviointiin ja edellyttää, että hakija täyttää vammaispalvelulain mukaiset kriteerit henkilökohtaisen avun saamiseksi. Palveluseteli tarjoaa joustavuutta ja itsemääräämisoikeutta vammaisille henkilöille arkielämän toiminnoissa.

Mitä henkilökohtainen apu palvelusetelillä tarkoittaa?

Henkilökohtainen apu palvelusetelillä tarkoittaa järjestelmää, jossa hyvinvointialue myöntää vammaiselle henkilölle palvelusetelin, jolla hän voi hankkia tarvitsemansa henkilökohtaisen avustajan palvelut valitsemaltaan palveluntuottajalta. Palveluseteli on rahallinen sitoumus, jolla hyvinvointialue sitoutuu maksamaan tietyn summan henkilökohtaisen avun kustannuksista.

Henkilökohtainen apu on vammaispalvelulain mukainen palvelu, jonka tarkoituksena on auttaa vaikeavammaista henkilöä toteuttamaan omia valintojaan elämässään. Apu kohdistuu päivittäisiin toimiin, työhön, opiskeluun, harrastuksiin, yhteiskunnalliseen osallistumiseen sekä sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen – eli kaikkeen mitä henkilö tekisi itse, mutta ei vammansa vuoksi pysty.

Palveluseteli on tarkoitettu henkilöille, jotka tarvitsevat vammansa tai sairautensa vuoksi toisen henkilön apua säännöllisesti, mutta haluavat itse vaikuttaa siihen, kuka heitä avustaa ja miten avustaminen toteutetaan. Palveluseteli tukee kotona asumista ja itsenäistä elämää tarjoamalla joustavan tavan järjestää tarvittava apu omien aikataulujen ja tarpeiden mukaisesti.

Miten palveluseteli eroaa muista henkilökohtaisen avun järjestämistavoista?

Palveluseteli eroaa muista henkilökohtaisen avun järjestämistavoista tarjoamalla käyttäjälleen enemmän valinnanvapautta ja joustavuutta. Henkilökohtaista apua voidaan järjestää pääasiassa kolmella eri tavalla: hyvinvointialueen omana tuotantona, työnantajamallilla tai palvelusetelillä.

Hyvinvointialueen omassa tuotannossa hyvinvointialue järjestää avustajapalvelun itse tai ostopalveluna, mutta tällöin avunsaajalla on vähemmän mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, kuka häntä avustaa ja milloin. Työnantajamallissa vammainen henkilö toimii itse avustajan työnantajana, mikä antaa paljon vaikutusvaltaa mutta tuo myös työnantajan vastuut ja velvollisuudet.

Palveluseteli sijoittuu näiden kahden mallin välimaastoon. Sen merkittävimmät edut ovat:

• Vapaus valita palveluntuottaja hyvinvointialueen hyväksymistä vaihtoehdoista
• Mahdollisuus vaihtaa palveluntuottajaa tarvittaessa
• Ei työnantajan velvoitteita ja vastuita
• Joustavuus palvelun aikataulutuksessa
• Mahdollisuus vaikuttaa avustajan valintaan

Palvelusetelin haasteina voidaan pitää sitä, että palvelusetelin arvo ei aina kata kaikkia palvelun kustannuksia, jolloin käyttäjälle voi tulla omavastuuosuus maksettavaksi. Lisäksi sopivan palveluntuottajan löytäminen voi joillakin alueilla olla haastavaa.

Kuka on oikeutettu saamaan henkilökohtaista apua palvelusetelillä?

Henkilökohtaista apua palvelusetelillä voi saada vaikeavammainen henkilö, joka täyttää vammaispalvelulain mukaiset kriteerit. Oikeus henkilökohtaiseen apuun perustuu vammaispalvelulakiin, jonka mukaan vaikeavammaisella henkilöllä on subjektiivinen oikeus henkilökohtaiseen apuun.

Kriteerit henkilökohtaisen avun saamiseksi ovat:

• Henkilö tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua
• Avuntarve ei johdu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista
• Henkilö pystyy itse määrittelemään avun sisällön ja toteutustavan (eli hänellä on voimavaroja määritellä avun tarve)

Palvelusetelin myöntäminen edellyttää aina yksilöllistä palvelutarpeen arviointia, jossa selvitetään henkilön toimintakyky, elämäntilanne ja avuntarpeen laajuus. Arvioinnin tekee hyvinvointialueen vammaispalveluiden sosiaalityöntekijä, usein yhteistyössä terveydenhuollon ammattilaisten kanssa.

On tärkeä huomata, että hyvinvointialueella on oikeus päättää, tarjoaako se henkilökohtaista apua palvelusetelillä. Kaikilla hyvinvointialueilla palveluseteli ei välttämättä ole käytössä, vaan henkilökohtainen apu voidaan järjestää muilla tavoilla.

Miten palveluseteliä haetaan käytännössä?

Palvelusetelin hakeminen henkilökohtaiseen apuun tapahtuu ottamalla yhteyttä oman hyvinvointialueen vammaispalveluihin. Hakuprosessi etenee tyypillisesti seuraavien vaiheiden kautta:

1. Yhteydenotto hyvinvointialueen vammaispalveluihin: Soita tai lähetä sähköpostia hyvinvointialueen vammaispalveluiden sosiaalityöntekijälle.
2. Palvelutarpeen arviointi: Sosiaalityöntekijä arvioi tilanteesi ja avuntarpeesi, usein kotikäynnillä. Arviointiin voi osallistua myös terveydenhuollon ammattilaisia.
3. Palvelusuunnitelman laatiminen: Sinulle laaditaan palvelusuunnitelma, jossa määritellään tarvitsemasi avun määrä ja sisältö.
4. Päätös henkilökohtaisesta avusta: Saat virallisen päätöksen, jossa määritellään myönnetty tuntimäärä ja avun järjestämistapa.
5. Palvelusetelin myöntäminen: Jos hyvinvointialue käyttää palveluseteliä ja se soveltuu tilanteeseesi, saat palvelusetelin.
6. Palveluntuottajan valinta: Valitset hyvinvointialueen hyväksymistä palveluntuottajista itsellesi sopivan.

Hakemuksen liitteeksi tarvitaan yleensä lääkärinlausunto tai muu selvitys vammasta tai sairaudesta sekä sen aiheuttamasta avuntarpeesta. Voit valita palveluntuottajan hyvinvointialueen ylläpitämästä listasta hyväksytyistä palveluntuottajista. Tässä vaiheessa voit ottaa yhteyttä palveluntuottajiin, kuten Avustajaklinikkaan, keskustellaksesi tarkemmin palvelun sisällöstä ja toteutuksesta.

Mitä palveluita Avustajaklinikalta voi saada palvelusetelillä?

Avustajaklinikalta voi saada palvelusetelillä monipuolisia henkilökohtaisen avun palveluita, jotka tukevat vammaisen henkilön itsenäistä elämää ja arkea. Tarjoamme yksilöllisesti suunniteltuja henkilökohtaisen avun palveluita asiakkaan tarpeiden mukaan.

Henkilökohtaisen avun palveluihin kuuluvat muun muassa:

• Apu päivittäisissä toimissa kuten pukeutumisessa, hygienian hoidossa ja ruokailussa
• Kodinhoitoon liittyvät avustustehtävät
• Asiointi kodin ulkopuolella kuten kauppa-, pankki- ja apteekkikäynnit
• Saattaja- ja kuljetusapu
• Avustaminen työssä ja opiskelussa
• Harrastuksiin ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen liittyvä apu
• Sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen tarvittava apu

Avustajina toimivat koulutetut ja kokeneet henkilökohtaiset avustajat, jotka valitaan huolella vastaamaan asiakkaan yksilöllisiä tarpeita. Toimintaperiaatteenamme on tuoda palvelut suoraan asiakkaan kotiin ilman pitkiä odotusaikoja ja tarjota kiireetöntä, laadukasta apua, joka parantaa elämänlaatua.

Mitkä ovat yleisimmät haasteet palvelusetelin käytössä ja miten ne ratkaistaan?

Palvelusetelin käytössä voi ilmetä haasteita, joihin on hyvä varautua etukäteen. Yleisimpiä haasteita ovat sopivan avustajan löytäminen, palvelun jatkuvuuden varmistaminen ja äkillisiin muutoksiin reagoiminen.

Sopivan avustajan löytäminen on keskeinen tekijä onnistuneessa henkilökohtaisessa avussa. Haaste voi olla löytää avustaja, joka sopii sekä aikatauluiltaan että persoonaltaan asiakkaan tarpeisiin. Ratkaisuna tähän Avustajaklinikalla on laaja verkosto erilaisia avustajia, joista pyrimme löytämään juuri sinulle sopivan henkilön. Tutustumme huolellisesti tarpeisiisi ja toiveisiisi, jotta henkilökemiat toimisivat mahdollisimman hyvin.

Palvelun jatkuvuus voi vaarantua esimerkiksi avustajan sairastuessa. Tällaisia tilanteita varten meillä on varajärjestelmä, joka varmistaa, että saat tarvitsemasi avun myös silloin, kun vakituinen avustajasi on estynyt tulemasta.

Äkilliset muutokset palvelutarpeessa voivat aiheuttaa haasteita, jos tarvitset enemmän apua kuin palvelusetelipäätöksessä on myönnetty. Tässä tilanteessa autamme sinua olemaan yhteydessä hyvinvointialueen vammaispalveluihin palvelutarpeen uudelleen arvioimiseksi ja mahdollisen lisäavun järjestämiseksi.

Yhteenveto: Näin saat henkilökohtaista apua palvelusetelillä Avustajaklinikan kautta

Henkilökohtaisen avun saaminen palvelusetelillä Avustajaklinikan kautta on yksinkertaista. Aloita ottamalla yhteyttä oman hyvinvointialueesi vammaispalveluihin ja hakemalla palvelutarpeen arviointia. Kun olet saanut myönteisen päätöksen henkilökohtaisesta avusta ja palvelusetelistä, voit ottaa yhteyttä meihin.

Avustajaklinikalla kuuntelemme toiveitasi ja tarpeitasi huolellisesti, jotta voimme tarjota sinulle parhaiten soveltuvat palvelut. Avustajamme ovat kokeneita ammattilaisia, jotka tuovat palvelut suoraan kotiisi aikataulujesi mukaan. Arvostamme jokaisen asiakkaamme yksilöllisyyttä ja pyrimme tukemaan itsenäistä elämää parhaalla mahdollisella tavalla.

Jos sinulla herää kysymyksiä palvelusetelin käytöstä tai Avustajaklinikan palveluista, ole rohkeasti yhteydessä. Olemme täällä sinua varten ja autamme mielellämme löytämään parhaat ratkaisut juuri sinun tilanteeseesi. Tavoitteenamme on tarjota kiireetöntä, asiakaslähtöistä palvelua, joka aidosti parantaa elämänlaatua ja tukee kotona asumista mahdollisimman pitkään.

Vammaisen henkilön seksuaalisuuden tukeminen arjessa ja hoivatyössä lähtee yksilön seksuaalioikeuksien tunnustamisesta ja kunnioittamisesta. Tukemisen perustana on avoin keskusteluyhteys, yksityisyyden mahdollistaminen ja käytännön järjestelyiden tekeminen yksilöllisten tarpeiden mukaan. Keskeistä on nähdä seksuaalisuus luonnollisena osana jokaisen ihmisen identiteettiä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia riippumatta toimintakyvystä tai vamman laadusta. Tukemisessa tärkeää on henkilön itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen ja sensitiivinen lähestymistapa, joka huomioi henkilön omat toiveet, tarpeet ja rajoitukset.

Miksi vammaisen henkilön seksuaalisuuden tukeminen on tärkeää hyvinvoinnille ja ihmisoikeuksille?

Vammaisen henkilön seksuaalisuuden tukeminen on tärkeää, koska seksuaalisuus on perustavanlaatuinen osa jokaisen ihmisen identiteettiä, hyvinvointia ja mielenterveyttä – vammasta, iästä tai toimintakyvystä riippumatta. Seksuaalioikeudet kuuluvat kaikille ihmisoikeuksina, ja niiden toteutuminen on keskeinen osa ihmisarvoista elämää, yhdenvertaisuutta ja osallisuutta yhteiskunnassa.

Seksuaalisuus ei ole vain fyysistä toimintaa tai seksiä, vaan se sisältää myös tunteita, identiteetin, läheisyyden kokemuksen, intimiteetin ja mielihyvän. Kun vammaisen henkilön seksuaalisuutta tuetaan asianmukaisesti ja ammattimaisesti, vahvistetaan samalla hänen kokonaisvaltaista hyvinvointiaan, itsetuntoaan, elämänlaatuaan ja sosiaalisia suhteitaan. Seksuaalisuuden tukeminen voi myös vähentää yksinäisyyttä ja parantaa psyykkistä hyvinvointia merkittävästi.

Valitettavasti vammaisten henkilöiden seksuaalisuus on edelleen osittain tabu yhteiskunnassamme vuonna 2025. Monesti vammaiset henkilöt nähdään virheellisesti epäseksuaalisina tai heidän seksuaalisuuttaan ei oteta tosissaan sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tämä asennoituminen ja ennakkoluulot voivat johtaa siihen, että seksuaalisuuteen liittyvät tarpeet jäävät huomioimatta hoivatyössä, kotipalveluissa ja arjen tukitoimissa, mikä heikentää elämänlaatua ja itsemääräämisoikeuden toteutumista.

Seksuaalisuuden tukeminen edistää vammaisen henkilön itsemääräämisoikeutta, osallisuutta ja yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa. Se on myös tärkeä osa ihmisen yksityisyyttä, intimiteettiä ja henkilökohtaista elämänaluetta, johon jokaisella tulisi olla oikeus vammasta, iästä tai asuinpaikasta riippumatta. Seksuaalioikeuksien kunnioittaminen on osa laadukasta hoivatyötä ja henkilökohtaista apua.

Miten tunnistaa vammaisen henkilön seksuaaliset tarpeet arjessa?

Vammaisen henkilön seksuaalisten tarpeiden tunnistaminen edellyttää avointa kommunikaatiota, ammatillista herkkyyttä ja kykyä huomata myös sanattomia viestejä ja kehon kieltä. Tärkeintä on luoda luottamuksellinen ja turvallinen ilmapiiri, jossa henkilö kokee turvalliseksi ilmaista toiveitaan, tarpeitaan ja rajojaan ilman häpeää tai tuomitsemista.

Kommunikaation keinot tulee sovittaa yksilöllisesti henkilön toimintakyvyn ja tarpeiden mukaan. Jos henkilöllä on kommunikaation haasteita tai puhevamma, voidaan käyttää puhetta tukevia ja korvaavia kommunikaatiomenetelmiä (AAC) kuten kuvia, symboleja, tukiviittomia tai teknisiä apuvälineitä ja kommunikaatiosovelluksia. Myös selkokielen käyttö voi helpottaa seksuaalisuudesta keskustelua merkittävästi. Oleellista on antaa henkilölle riittävästi aikaa ja tilaa ilmaista itseään omalla tavallaan ilman kiirettä.

Arjessa ja hoivatyössä on tärkeää huomioida henkilön käytöksessä tapahtuvat muutokset, jotka voivat viitata seksuaalisiin tarpeisiin tai tyytymättömyyteen. Näitä voivat olla esimerkiksi lisääntynyt kaipuu läheisyyteen ja kosketukseen, kiinnostus romanttisiin suhteisiin, seurusteluun tai itsetyydytykseen liittyvät kysymykset ja toiminta. Myös levottomuus, vetäytyminen tai muutokset mielialassa voivat olla merkkejä huomioimattomista seksuaalisista tarpeista.

Hienotunteinen ja kunnioittava lähestymistapa on avainasemassa seksuaalisuudesta keskusteltaessa. Keskustelun tulee tapahtua yksityisessä ja rauhallisessa tilassa henkilön ehdoilla ja hänen valitsemallaan hetkellä. On tärkeää muistaa, että seksuaalisuus on henkilökohtainen ja arkaluontoinen asia, jonka jokainen kokee omalla tavallaan sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta ja vamman laadusta riippumatta. Avoin kysyminen ja aktiivinen kuunteleminen ilman ennakko-oletuksia tai tuomitsemista auttavat tunnistamaan yksilölliset tarpeet ja toiveet.

Millaisia käytännön keinoja on seksuaalisuuden tukemiseen kotona?

Käytännön keinoja vammaisen henkilön seksuaalisuuden tukemiseen kotona ja asumispalveluissa ovat erityisesti yksityisyyden mahdollistaminen, intimiteetin kunnioittaminen ja fyysisen ympäristön muokkaaminen esteettömäksi ja toimivaksi. Jokaisella tulisi olla mahdollisuus omaan yksityiseen tilaan ja aikaan, jota hoitajat, avustajat ja perheenjäsenet kunnioittavat johdonmukaisesti.

Konkreettisia toimenpiteitä yksityisyyden ja intimiteetin turvaamiseksi kotona ja asumispalveluissa ovat:

• Ovien lukitsemisen mahdollistaminen tai ”ei saa häiritä” -merkkien käyttö
• Selkeät sopimukset koputuskäytännöistä ennen huoneeseen tuloa
• Henkilökohtaisten tavaroiden säilyttäminen yksityisessä paikassa
• Päivärytmin suunnittelu niin, että yksityisyydelle on aikaa

Apuvälineet voivat olla merkittävässä roolissa seksuaalisuuden toteuttamisessa. Näitä voivat olla erilaiset seksuaaliterveyteen liittyvät tuotteet, mutta myös liikkumisen, asentojen ylläpitämisen tai kommunikaation apuvälineet. Apuvälineitä hankittaessa on tärkeää huomioida niiden soveltuvuus henkilön yksilöllisiin tarpeisiin.

Ympäristön muokkaaminen esteettömäksi voi tarkoittaa esimerkiksi sängyn korkeuden säätämistä, tukikahvojen asentamista tai tilojen järjestämistä niin, että pyörätuolilla liikkuminen on sujuvaa. Myös valaistuksella ja huoneen lämpötilalla voi olla merkitystä mukavuuden kannalta.

Päivittäisten rutiinien ja hoitotyön suunnittelussa on hyvä huomioida henkilön vireystila, energiataso ja jaksamiseen vaikuttavat tekijät kuten lääkitys, kipu ja väsymys. Seksuaalisuuden ilmaisulle ja intiimille hetkille on tärkeää löytää sopiva aika ja paikka, jotta kokemus olisi mahdollisimman miellyttävä, rento ja häiriötön. Myös avustajan ja hoitajan läsnäolon ajoittaminen tulee suunnitella yksityisyyden mahdollistamiseksi.

Miten henkilökohtainen avustaja tai hoitaja voi tukea seksuaalisuutta ammattimaisesti ja kunnioittavasti?

Henkilökohtainen avustaja tai hoitaja voi tukea vammaisen henkilön seksuaalisuutta kunnioittavasti ja ammattimaisesti toimimalla ammatillisesti ja eettiset rajat sekä työnantajan ohjeet huomioiden. Avustajan ja hoitajan rooli on mahdollistaa ja fasilitoida henkilön seksuaalisuuden toteutuminen ja yksityisyys, ei osallistua siihen suoraan. Tämä voi tarkoittaa käytännössä esimerkiksi yksityisen tilan ja ajan järjestämistä, apuvälineiden saatavuuden varmistamista tai kommunikaation tukemista kumppanin kanssa.

Avustajan keskeiset tehtävät seksuaalisuuden tukemisessa voivat olla:

• Käytännön järjestelyissä auttaminen (esim. yksityisyyden järjestäminen, apuvälineiden käyttöön ottaminen)
• Keskustelutukena toimiminen seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä
• Tiedon hankkiminen ja tarjoaminen seksuaalisuudesta ja seksuaaliterveydestä
• Tarvittaessa yhteydenpito seksuaaliterveyden ammattilaisiin

Avustajasuhteessa on tärkeää määritellä selkeät rajat ja sopia etukäteen, mitkä tehtävät kuuluvat henkilökohtaisen avustajan työhön ja mitkä eivät. Keskustelun tulee olla avointa mutta ammatillista, ja siinä on hyvä käydä läpi seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset. Avustajan on tärkeää tiedostaa oma ammattiroolinsa ja välttää henkilökohtaisten mielipiteidensä tai arvojensa siirtämistä asiakkaalle, jotta itsemääräämisoikeus toteutuu parhaalla mahdollisella tavalla.

Yksityisyyden ja intimiteetin kunnioittaminen on äärimmäisen tärkeää vammaisen henkilön seksuaalioikeuksien toteutumisessa. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että avustaja poistuu huoneesta tietyksi ajaksi tai varmistaa, että asiakkaalla on kaikki tarvittava ulottuvillaan intiimeihin hetkiin. Avustajan tulee myös noudattaa ehdotonta vaitiolovelvollisuutta asiakkaan henkilökohtaisissa ja seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa.

Mahdollisissa ristiriitatilanteissa ja eettisesti haastavissa kysymyksissä avustajan on hyvä hakea tukea esihenkilöltään, työyhteisöltään tai työnohjaajalta, kuitenkin aina vaitiolovelvollisuutta kunnioittaen. Haastaviin tilanteisiin, kuten seksuaalisuuteen liittyviin rajanvetokysymyksiin, voi olla tarpeen saada ammatillista työnohjauksellista tukea tai konsultaatiota.

Mistä vammainen henkilö ja läheiset voivat saada tukea seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä?

Vammainen henkilö ja hänen läheisensä voivat saada asiantuntevaa tukea seksuaalisuuteen ja seksuaaliterveyteen liittyvissä kysymyksissä monista eri palveluista Suomessa. Seksuaalineuvonta ja seksuaaliterapia ovat ammattilaisten tarjoamia palveluita, joista saa luottamuksellista ja asiantuntevaa apua seksuaalisuuden eri kysymyksiin, kuten seksuaalisen hyvinvoinnin, parisuhteen ja identiteetin haasteisiin.

Julkisen terveydenhuollon kautta voi päästä seksuaalineuvojan tai seksuaaliterapeutin vastaanotolle terveyskeskuksissa ja sairaaloissa. Myös monet järjestöt, kuten Väestöliitto ja Sexpo, tarjoavat maksutonta tai edullista neuvontaa ja ohjausta. Erityisesti vammaisjärjestöillä, kuten Kynnys ry:llä ja Kehitysvammaliiton jäsenjärjestöillä, on usein erityisosaamista vammaisten henkilöiden seksuaalisuuteen ja seksuaalioikeuksiin liittyvissä kysymyksissä.

Vertaistuki on arvokas tuen muoto. Vertaistukiryhmissä on mahdollista jakaa kokemuksia ja saada ymmärrystä samankaltaisessa tilanteessa olevilta ihmisiltä. Vertaistukea järjestävät monet vammaisjärjestöt sekä seksuaaliterveyteen keskittyvät järjestöt.

Laadukasta tietoa seksuaalisuudesta löytyy myös kirjallisuudesta ja verkosta. Hyviä tietolähteitä ovat esimerkiksi Väestöliiton, Sexpon ja Kynnys ry:n materiaalit. Nämä tahot tuottavat myös selkokielistä materiaalia seksuaalisuudesta.

Kotiin tuotavien hoivapalveluiden avulla voidaan tukea henkilön seksuaaliterveyttä osana kokonaisvaltaista hyvinvointia. Ammatilliset henkilökohtaiset avustajat voivat auttaa käytännön järjestelyissä ja tiedon hankinnassa seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä, aina yksilöllisten tarpeiden mukaan.

Seksuaalisuuden tukeminen osana kokonaisvaltaista hyvinvointia

Seksuaalisuuden tukeminen on olennainen osa vammaisen henkilön kokonaisvaltaista hyvinvointia ja itsemääräämisoikeuden toteutumista. Kun seksuaalisuus nähdään luonnollisena osana elämää, voidaan sitä tukea kunnioittavasti ja yksilöllisesti arjen eri tilanteissa.

Keskeisiä periaatteita vammaisen henkilön seksuaalisuuden tukemisessa ovat:

• Yksilöllisyyden kunnioittaminen – jokaisen seksuaalisuus on ainutlaatuinen
• Itsemääräämisoikeuden vahvistaminen – henkilö päättää itse omasta seksuaalisuudestaan
• Yksityisyyden turvaaminen – seksuaalisuus on henkilökohtainen asia
• Avoin kommunikaatio – mahdollisuus keskustella seksuaalisuudesta ilman tabuja
• Käytännön tuki – tarvittavan avun ja apuvälineiden tarjoaminen

Seksuaalisuuden merkitys itsetunnolle, minäkuvalle ja psyykkiselle hyvinvoinnille on merkittävä kaikille ihmisille, myös vammaisille henkilöille. Kun henkilö kokee seksuaalisuutensa hyväksytyksi, arvostetuksi ja kunnioitetuksi, vahvistaa se myönteistä käsitystä itsestä ja omasta identiteetistä. Tämä heijastuu positiivisesti myös muille elämänalueille, kuten sosiaalisiin suhteisiin ja kokonaisvaltaiseen elämänlaatuun.

Tulevaisuudessa on tärkeää kehittää edelleen ammattilaisten osaamista vammaisten henkilöiden seksuaalisuuden tukemisessa. Koulutuksen, tutkimuksen ja avoimen keskustelun kautta voidaan parantaa seksuaalioikeuksien toteutumista ja murtaa vammaisten seksuaalisuuteen liittyviä tabuja.

Jokainen ihminen ansaitsee tulla nähdyksi kokonaisena, seksuaalisena olentona. Kun vammaisen henkilön seksuaalisuutta tuetaan arvostavasti arjessa, edistetään samalla yhdenvertaisuutta ja ihmisoikeuksien toteutumista yhteiskunnassa laajemminkin.

Henkilökohtaisen avun saajalla on laaja joukko oikeuksia, jotka perustuvat vammaispalvelulakiin. Näihin kuuluvat oikeus saada apua päivittäisiin toimiin, työhön, opiskeluun, harrastuksiin ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Avunsaajalla on myös oikeus vaikuttaa siihen, kuka toimii hänen avustajanaan ja miten apu toteutetaan. Palvelun tulee vastata yksilöllisiä tarpeita ja avunsaajalla on oikeus hakea muutosta päätöksiin, jotka eivät vastaa hänen tarpeitaan.

Henkilökohtaisen avun oikeudet: mistä on kyse?

Henkilökohtaisen avun oikeudet perustuvat vammaispalvelulakiin, jonka tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön yhdenvertaisuutta ja osallisuutta yhteiskunnassa. Henkilökohtainen apu on vammaispalvelulain mukainen subjektiivinen oikeus, mikä tarkoittaa, että hyvinvointialueen on järjestettävä palvelu määrärahoista riippumatta.
Henkilökohtaiseen apuun on oikeutettu vaikeavammainen henkilö, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua. Keskeistä on, että avunsaajalla on itse kyky määritellä avun sisältö ja toteutustapa.
Vammaispalvelulain mukaan henkilökohtaisen avun tarkoitus on auttaa vaikeavammaista henkilöä toteuttamaan omia valintojaan sekä kotona että kodin ulkopuolella. Laki korostaa avunsaajan itsemääräämisoikeutta ja mahdollisuutta päättää omista asioistaan. Tämä on henkilökohtaisen avun järjestelmän keskeinen lähtökohta ja avunsaajan perusoikeus.

Mitä palveluita henkilökohtaiseen apuun kuuluu?

Henkilökohtainen apu kattaa laajan kirjon erilaisia palveluita, jotka mahdollistavat itsenäisen elämän ja osallistumisen yhteiskuntaan. Apu voi kohdistua päivittäisiin toimiin, työhön, opiskeluun, harrastuksiin ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen.
Päivittäisiin toimiin kuuluvat esimerkiksi:

• Pukeutuminen ja riisuutuminen
• Henkilökohtainen hygienia
• Ruoanlaitto ja ruokailu
• Kodin siisteys ja asiointi
• Kommunikointi ja yhteydenpito

Kodin ulkopuolella henkilökohtainen apu tukee osallistumista:

• Työelämään (työpaikalla tarvittava apu)
• Opiskeluun (oppilaitoksessa tarvittava apu)
• Harrastuksiin ja vapaa-ajan toimintaan
• Yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen
• Sosiaalisiin suhteisiin ja ihmisten tapaamiseen

On tärkeää ymmärtää, että henkilökohtainen apu ei ole hoivaa, hoitoa tai valvontaa, vaan avunsaajan oman toiminnan mahdollistamista ja tukemista. Henkilökohtaisen avun perusajatus on, että avustaja toimii avunsaajan käsien jatkeena ja toteuttaa niitä asioita, joita avunsaaja ei pysty itse toteuttamaan.

Miten henkilökohtaisen avun määrä määritellään?

Henkilökohtaisen avun tuntimäärä perustuu yksilölliseen palvelutarpeen arviointiin, jossa kartoitetaan avunsaajan välttämättömän avun tarve. Arvioinnissa huomioidaan henkilön elämäntilanne, toimintakyky, elinympäristö ja omat toiveet.
Vammaispalvelulaki määrittelee vähimmäistuntimäärät, jotka hyvinvointialueen on myönnettävä avunsaajan subjektiivisena oikeutena:

• Päivittäisissä toimissa, työssä ja opiskelussa välttämättömän tarpeen mukaisesti
• Harrastuksiin, yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen vähintään 30 tuntia kuukaudessa, ellei pienempi tuntimäärä riitä turvaamaan välttämätöntä avuntarvetta

Tuntimäärää arvioitaessa huomioidaan myös muut palvelut, joita henkilö saa, kuten kotihoito tai omaishoidon tuki. Palvelutarpeen arvioinnissa avunsaajan oma näkemys avun tarpeesta on keskeisessä asemassa.
Jos myönnetty tuntimäärä osoittautuu riittämättömäksi, avunsaajalla on oikeus hakea lisätunteja. Tämä tapahtuu ottamalla yhteyttä hyvinvointialueen vammaispalveluihin ja pyytämällä uutta palvelutarpeen arviointia muuttuneen tilanteen vuoksi.

Onko avunsaajalla oikeus valita oma avustajansa?

Kyllä, avunsaajalla on vahva oikeus vaikuttaa siihen, kuka häntä avustaa. Henkilökohtaisen avun järjestämistapa vaikuttaa kuitenkin siihen, miten laaja valinnanvapaus käytännössä on.
Henkilökohtaista apua voidaan järjestää kolmella eri tavalla:

• Työnantajamalli: Avunsaaja toimii itse avustajan työnantajana ja valitsee sekä palkkaa avustajansa. Asiakas toimii itse tällöin avustajan työnantajana ja vastaa kaikesta työnantajuuteen liittyvästä byrokratiasta ja juridiikasta.
• Palvelusetelimalli: Avunsaaja saa hyvinvointialueelta palvelusetelin, jolla hän voi ostaa palveluja hyväksytyiltä palveluntuottajilta (vaikka useammalta samanaikaisesti). Avunsaaja voi valita palveluntuottajan ja vaikuttaa siihen, kuka häntä avustaa. Palveluseteli on hyvä tuki myös työnantajamallin rinnalla, jolloin esimerkiksi sijaisjärjestelyt voidaan tuottaa palvelusetelillä. Palvelusetelimallissa palveluntuottaja hoitaa avustajan työsuhteeseen liittyvän byrokratian.
• Ostopalvelumalli: Hyvinvointialue ostaa palvelun ulkopuoliselta palveluntuottajalta. Myös tässä mallissa avunsaajan toiveet avustajan henkilöstä tulee huomioida mahdollisuuksien mukaan. Tässä mallissa asiakkaan valinnanvapaus on kuitenkin pienin.

Avunsaajalla on oikeus vaihtaa avustajaansa, jos yhteistyö ei suju. Työnantajamallissa tämä tapahtuu työsuhteen päättämisen kautta noudattaen työlainsäädäntöä. Palveluseteli- ja ostopalvelumalleissa avunsaaja voi pyytää palveluntuottajaa vaihtamaan avustajaa tai vaihtaa kokonaan palveluntuottajaa.
Avustajan valinnassa tulee huomioida avunsaajan henkilökohtaiset tarpeet, toiveet ja elämäntilanne. Esimerkiksi henkilökohtaisen hygienian hoidossa avustajan sukupuolella voi olla merkitystä avunsaajalle.

Mitä tehdä jos henkilökohtaisen avun palvelu ei toimi?

Jos henkilökohtaisen avun palvelussa ilmenee ongelmia, avunsaajalla on useita vaihtoehtoja tilanteen korjaamiseksi. Ensimmäinen askel on keskustella ongelmista suoraan avustajan tai palveluntuottajan kanssa.
Jos ongelmat jatkuvat, voi avunsaaja:

• Olla yhteydessä hyvinvointialueen vammaispalveluihin ja kertoa ongelmista
• Pyytää sosiaaliasiamiehen apua ja neuvoja tilanteen selvittämiseen
• Tehdä muistutuksen palvelun epäkohdista palveluntuottajalle tai hyvinvointialueelle
• Tehdä kantelun aluehallintovirastolle tai eduskunnan oikeusasiamiehelle

Avunsaajalla on oikeus muutoksenhakuun hyvinvointialueen tekemistä päätöksistä. Jos hyvinvointialueen päätös henkilökohtaisen avun myöntämisestä, tuntimäärästä tai järjestämistavasta ei vastaa avunsaajan tarpeita, voi päätökseen hakea muutosta. Muutoksenhakuprosessi etenee seuraavasti:

1. Oikaisuvaatimus hyvinvointialueen sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle (30 päivän kuluessa päätöksestä)
2. Valitus hallinto-oikeuteen (30 päivän kuluessa oikaisuvaatimuksen päätöksestä)
3. Valituslupahakemus korkeimpaan hallinto-oikeuteen (tarvittaessa)

Sosiaaliasiamiehen tehtävä on neuvoa asiakkaita, avustaa muistutuksen teossa ja tiedottaa asiakkaan oikeuksista. Sosiaaliasiamies on puolueeton taho, jonka palvelut ovat maksuttomia.

Henkilökohtaisen avun saajan oikeudet: yhteenveto

Henkilökohtaisen avun saajalla on monipuoliset oikeudet, jotka varmistavat itsemääräämisoikeuden toteutumisen ja mahdollisuuden elää omanlaista elämää. Keskeisimmät oikeudet ovat:

• Oikeus saada välttämätöntä apua päivittäisiin toimiin, työhön ja opiskeluun
• Oikeus vähintään 30 tuntiin apua kuukaudessa harrastuksiin ja sosiaaliseen elämään
• Oikeus vaikuttaa avustajan valintaan ja avun toteutustapaan
• Oikeus yksilölliseen palvelutarpeen arviointiin
• Oikeus hakea muutosta päätöksiin ja tehdä muistutus tai kantelu
• Oikeus sosiaaliasiamiehen palveluihin ja neuvontaan

Tulevia muutoksia henkilökohtaisen avun järjestelmään tuo uusi vammaispalvelulaki, joka astuu voimaan lähitulevaisuudessa. Lain tavoitteena on vahvistaa vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeutta ja osallisuutta entisestään.
Tarjoamme henkilökohtaisen avun palveluita, jotka kunnioittavat avunsaajan oikeuksia ja yksilöllisiä tarpeita. Palvelumme perustuvat aitoon välittämiseen ja asiakaslähtöisyyteen. Avustajamme ovat ammattitaitoisia ja sitoutuneita toimimaan avunsaajan toiveiden mukaisesti. Näin voimme yhdessä parantaa avunsaajan elämänlaatua ja mahdollistaa aktiivisen osallistumisen yhteiskuntaan.
Lisätietoa henkilökohtaisen avun oikeuksista löytyy Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) sivuilta, hyvinvointialueiden vammaispalveluista sekä vammaisjärjestöjen kautta.

3 heinäkuun, 2025

Henkilökohtaisen avun hakeminen alkaa ottamalla yhteyttä oman hyvinvointialueen vammaispalveluihin tai sosiaalitoimeen. Hakuprosessi etenee palvelutarpeen arvioinnin kautta palvelusuunnitelman laatimiseen ja virallisen hakemuksen jättämiseen. Hakemuksen tueksi tarvitaan yleensä lääkärinlausunto ja muita selvityksiä vammasta tai sairaudesta. Hyvinvointialue tekee päätöksen henkilökohtaisesta avusta vammaispalvelulain perusteella, ja myönteisen päätöksen jälkeen avustaja voidaan hankkia hyvinvointialueen osoittamalla tavalla.

Henkilökohtaisen avun perusteet ja tarkoitus

Henkilökohtainen apu on vammaispalvelulakiin perustuva subjektiivinen oikeus, jonka tarkoituksena on mahdollistaa vaikeavammaisen henkilön itsenäinen elämä. Kyseessä ei ole hoito tai hoiva, vaan apu niissä toimissa, joita henkilö tekisi itse, mutta ei vamman tai sairauden vuoksi kykene suorittamaan.

Henkilökohtaisen avun tavoitteena on edistää vammaisen henkilön yhdenvertaisuutta, itsemääräämisoikeutta ja osallisuutta yhteiskunnassa. Laki määrittelee, että hyvinvointialueen on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle henkilökohtaista apua, jos hän välttämättä tarvitsee sitä suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista.

Avun merkitys on keskeinen, sillä se mahdollistaa itsenäisen asumisen, opiskelun, työssäkäynnin ja harrastustoiminnan. Henkilökohtainen apu on aina räätälöitävä yksilöllisesti vastaamaan juuri kyseisen henkilön tarpeita ja elämäntilannetta.

Mitä henkilökohtainen apu pitää sisällään?

Henkilökohtainen apu kattaa laajasti erilaisia toimintoja, joihin vaikeavammainen henkilö tarvitsee välttämätöntä apua voidakseen toteuttaa omia valintojaan. Avun piiriin kuuluvat päivittäiset toimet, kuten pukeutuminen, peseytyminen, ruokailu ja kodinhoito. Avustaja voi myös auttaa liikkumisessa, kommunikoinnissa ja asioinnissa kodin ulkopuolella.

Henkilökohtainen apu ulottuu myös työhön ja opiskeluun, jolloin avustaja voi auttaa työtehtävissä tai opiskeluun liittyvissä toiminnoissa, joihin henkilö tarvitsee fyysistä apua. Lisäksi apu kattaa harrastukset, yhteiskunnallisen osallistumisen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen, kuten ystävien tapaamisen ja kulttuuritapahtumiin osallistumisen.

On tärkeää huomioida, että henkilökohtainen apu ei sisällä lääkinnällistä hoitoa, terapiaa tai kuntoutusta. Avustaja ei myöskään tee asioita asiakkaan puolesta, vaan mahdollistaa tämän oman toiminnan. Avun tarkoitus on tukea vammaisen henkilön omia valintoja ja itsenäistä päätöksentekoa.

Kuka on oikeutettu henkilökohtaiseen apuun?

Henkilökohtaiseen apuun on oikeutettu henkilö, joka täyttää vammaispalvelulain määrittelemän vaikeavammaisuuden kriteerit. Tämä tarkoittaa henkilöä, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen tavallisista elämän toiminnoista.

Olennaista on, että avun tarve johtuu nimenomaan vammasta tai sairaudesta, ei ikääntymiseen liittyvistä toimintakyvyn rajoitteista. Henkilöllä tulee myös olla voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa, eli kykyä ilmaista, miten ja milloin haluaa apua saada.

Henkilökohtaista apua ei myönnetä, jos avun tarve perustuu pääasiassa hoivaan, hoitoon tai valvontaan. Sitä ei myöskään myönnetä, jos tarve johtuu ensisijaisesti ikääntymiseen liittyvistä sairauksista tai toimintarajoitteista. Lisäksi palvelua ei voida myöntää, jos henkilön toimintakyky on niin rajoittunut, ettei hän pysty millään tavoin ilmaisemaan, millaista apua tarvitsee.

Miten henkilökohtaisen avun hakuprosessi etenee?

Henkilökohtaisen avun hakuprosessi käynnistyy ottamalla yhteyttä oman hyvinvointialueen vammaispalveluihin tai sosiaalitoimeen. Alkuvaiheessa järjestetään tapaaminen sosiaalityöntekijän kanssa, joka arvioi palvelutarpeen ja selvittää hakijan elämäntilannetta, toimintakykyä ja avuntarvetta.

Seuraavaksi laaditaan palvelusuunnitelma yhteistyössä hakijan kanssa. Suunnitelmaan kirjataan henkilön tarvitsemat palvelut ja tukitoimet. Tämän jälkeen tehdään virallinen kirjallinen hakemus henkilökohtaisesta avusta. Hakemuksessa on tärkeää kuvata mahdollisimman tarkasti, mihin toimintoihin ja kuinka paljon apua tarvitaan.

Hyvinvointialueen sosiaalityöntekijä tekee päätöksen henkilökohtaisesta avusta hakemuksen ja muiden selvitysten perusteella. Päätöksessä määritellään, kuinka monta tuntia apua myönnetään ja mihin tarkoituksiin. Käsittelyaika vaihtelee hyvinvointialueittain, mutta vammaispalvelulain mukaan päätös on tehtävä ilman aiheetonta viivytystä, viimeistään kolmen kuukauden kuluessa hakemuksen saapumisesta.

Jos hakija on tyytymätön päätökseen, siihen voi hakea muutosta. Muutoksenhakuohjeet ovat päätöksen liitteenä. Prosessin aikana on mahdollista hyödyntää ammattilaisten apua hakemuksen laatimisessa ja tarvittavien selvitysten hankkimisessa.

Avustajaklinikan Hakemuskone helpottaa hakemuksen tekemistä

Henkilökohtaisen avun hakemisen tueksi on saatavilla myös Avustajaklinikan Hakemuskone, joka löytyy osoitteesta:

Hakemuskone

Hakemuskone on vammaisoikeusjuristi Jukka Kumpuvuoren räätälöimä hakemuslomake, joka huomioi yksilölliset tarpeet ja tekee hakemisesta helppoa, systemaattista ja selkeää. Sen avulla hakija saa kerralla valmiin, juridisesti vahvan hakemuksen toimitettavaksi hyvinvointialueelle.

Mitä asiakirjoja ja selvityksiä hakemukseen tarvitaan?

Henkilökohtaisen avun hakemuksen tueksi tarvitaan useita asiakirjoja, joista tärkein on ajantasainen lääkärinlausunto. Lausunnossa tulee ilmetä diagnoosi, toimintakyvyn rajoitteet ja arvio avuntarpeesta. Suositeltavaa on hankkia C-lausunto, joka on laaja-alainen selvitys terveydentilasta.

Hakemukseen on hyvä liittää myös muiden terveydenhuollon ammattilaisten, kuten fysioterapeutin, toimintaterapeutin tai kuntoutusohjaajan lausuntoja. Nämä täydentävät kokonaiskuvaa toimintakyvystä eri ympäristöissä ja tilanteissa.

Tarvittaessa hakemukseen voi liittää myös:

• Kuntoutussuunnitelman
• Palvelusuunnitelman, jos sellainen on aiemmin laadittu
• Aiemmat päätökset vammaispalveluista
• Henkilökohtaisen avun tarpeen kartoituksen, jossa kuvataan avuntarve eri vuorokauden aikoina

Asiakirjoja voi pyytää omalta hoitavalta lääkäriltä tai muulta terveydenhuollon ammattilaiselta. Lausuntojen hankkimiseen kannattaa varata riittävästi aikaa. Hakemuksessa ja sen liitteissä on tärkeää kuvata avuntarve mahdollisimman konkreettisesti ja yksityiskohtaisesti, mikä edesauttaa myönteisen päätöksen saamista.

Miten toimia henkilökohtaisen avun päätöksen saamisen jälkeen?

Myönteisen päätöksen jälkeen on aika järjestää henkilökohtaisen avun toteutus käytännössä. Hyvinvointialue voi järjestää avun eri tavoin: työnantajamallilla, palvelusetelillä tai ostopalveluna. Työnantajamallissa vammainen henkilö toimii itse avustajan työnantajana, jolloin hänelle kuuluvat kaikki työnantajan velvollisuudet.

Palvelusetelimallissa hyvinvointialue myöntää palvelusetelin, jolla voi hankkia avustajapalvelut hyvinvointialueen hyväksymältä palveluntuottajalta. Ostopalvelumallissa hyvinvointialue hankkii avustajapalvelut suoraan palveluntuottajalta asiakkaan puolesta.

Avustajan rekrytoinnissa voi hyödyntää avustajakeskuksia, työvoimatoimistoa tai avustajavälitystä tarjoavia yrityksiä. Työntekijää valitessa on tärkeää huomioida, että avustajan ja asiakkaan välinen henkilökemia toimii, sillä kyseessä on hyvin henkilökohtainen suhde.

Työnantajamallia käytettäessä on huolehdittava työsopimuksen laatimisesta, vakuutuksista, palkanmaksusta ja muista työnantajavelvoitteista. Monet hyvinvointialueet tarjoavat tähän neuvontaa ja tukipalveluita. Avustajapalveluita voi myös hankkia suoraan palveluntuottajilta, jolloin työnantajavelvoitteet jäävät pois.

Henkilökohtainen apu mahdollistaa vaikeavammaiselle henkilölle aktiivisen ja itsenäisen elämän omien valintojen mukaisesti. Oikein järjestettynä se tukee osallisuutta yhteiskunnassa ja parantaa merkittävästi elämänlaatua.

Myönteisen päätöksen jälkeen voi olla yhteydessä esimerkiksi Avustajaklinikkaan, jonka kanssa voit sopia:

• palvelun aloittamisesta
• tuntien toteuttamistavasta
• avustajan rekrytoinnista
• palvelun tarkemmista yksityiskohdista

Avustajaklinikka tarjoaa henkilökohtaista apua kaikkialla Suomessa ja auttaa asiakasta valitsemaan juuri hänen tarpeisiinsa sopivimman mallin.