Henkilökohtaisen avun saajalla on laaja joukko oikeuksia, jotka perustuvat vammaispalvelulakiin. Näihin kuuluvat oikeus saada apua päivittäisiin toimiin, työhön, opiskeluun, harrastuksiin ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Avunsaajalla on myös oikeus vaikuttaa siihen, kuka toimii hänen avustajanaan ja miten apu toteutetaan. Palvelun tulee vastata yksilöllisiä tarpeita ja avunsaajalla on oikeus hakea muutosta päätöksiin, jotka eivät vastaa hänen tarpeitaan.
Henkilökohtaisen avun oikeudet: mistä on kyse?
Henkilökohtaisen avun oikeudet perustuvat vammaispalvelulakiin, jonka tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön yhdenvertaisuutta ja osallisuutta yhteiskunnassa. Henkilökohtainen apu on vammaispalvelulain mukainen subjektiivinen oikeus, mikä tarkoittaa, että hyvinvointialueen on järjestettävä palvelu määrärahoista riippumatta.
Henkilökohtaiseen apuun on oikeutettu vaikeavammainen henkilö, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua. Keskeistä on, että avunsaajalla on itse kyky määritellä avun sisältö ja toteutustapa.
Vammaispalvelulain mukaan henkilökohtaisen avun tarkoitus on auttaa vaikeavammaista henkilöä toteuttamaan omia valintojaan sekä kotona että kodin ulkopuolella. Laki korostaa avunsaajan itsemääräämisoikeutta ja mahdollisuutta päättää omista asioistaan. Tämä on henkilökohtaisen avun järjestelmän keskeinen lähtökohta ja avunsaajan perusoikeus.
Mitä palveluita henkilökohtaiseen apuun kuuluu?
Henkilökohtainen apu kattaa laajan kirjon erilaisia palveluita, jotka mahdollistavat itsenäisen elämän ja osallistumisen yhteiskuntaan. Apu voi kohdistua päivittäisiin toimiin, työhön, opiskeluun, harrastuksiin ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen.
Päivittäisiin toimiin kuuluvat esimerkiksi:
- Pukeutuminen ja riisuutuminen
- Henkilökohtainen hygienia
- Ruoanlaitto ja ruokailu
- Kodin siisteys ja asiointi
- Kommunikointi ja yhteydenpito
Kodin ulkopuolella henkilökohtainen apu tukee osallistumista:
- Työelämään (työpaikalla tarvittava apu)
- Opiskeluun (oppilaitoksessa tarvittava apu)
- Harrastuksiin ja vapaa-ajan toimintaan
- Yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen
- Sosiaalisiin suhteisiin ja ihmisten tapaamiseen
On tärkeää ymmärtää, että henkilökohtainen apu ei ole hoivaa, hoitoa tai valvontaa, vaan avunsaajan oman toiminnan mahdollistamista ja tukemista. Henkilökohtaisen avun perusajatus on, että avustaja toimii avunsaajan käsien jatkeena ja toteuttaa niitä asioita, joita avunsaaja ei pysty itse toteuttamaan.
Miten henkilökohtaisen avun määrä määritellään?
Henkilökohtaisen avun tuntimäärä perustuu yksilölliseen palvelutarpeen arviointiin, jossa kartoitetaan avunsaajan välttämättömän avun tarve. Arvioinnissa huomioidaan henkilön elämäntilanne, toimintakyky, elinympäristö ja omat toiveet.
Vammaispalvelulaki määrittelee vähimmäistuntimäärät, jotka hyvinvointialueen on myönnettävä avunsaajan subjektiivisena oikeutena:
- Päivittäisissä toimissa, työssä ja opiskelussa välttämättömän tarpeen mukaisesti
- Harrastuksiin, yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen vähintään 30 tuntia kuukaudessa, ellei pienempi tuntimäärä riitä turvaamaan välttämätöntä avuntarvetta
Tuntimäärää arvioitaessa huomioidaan myös muut palvelut, joita henkilö saa, kuten kotihoito tai omaishoidon tuki. Palvelutarpeen arvioinnissa avunsaajan oma näkemys avun tarpeesta on keskeisessä asemassa.
Jos myönnetty tuntimäärä osoittautuu riittämättömäksi, avunsaajalla on oikeus hakea lisätunteja. Tämä tapahtuu ottamalla yhteyttä hyvinvointialueen vammaispalveluihin ja pyytämällä uutta palvelutarpeen arviointia muuttuneen tilanteen vuoksi.
Onko avunsaajalla oikeus valita oma avustajansa?
Kyllä, avunsaajalla on vahva oikeus vaikuttaa siihen, kuka häntä avustaa. Henkilökohtaisen avun järjestämistapa vaikuttaa kuitenkin siihen, miten laaja valinnanvapaus käytännössä on.
Henkilökohtaista apua voidaan järjestää kolmella eri tavalla:
- Työnantajamalli: Avunsaaja toimii itse avustajan työnantajana ja valitsee sekä palkkaa avustajansa. Asiakas toimii itse tällöin avustajan työnantajana ja vastaa kaikesta työnantajuuteen liittyvästä byrokratiasta ja juridiikasta.
- Palvelusetelimalli: Avunsaaja saa hyvinvointialueelta palvelusetelin, jolla hän voi ostaa palveluja hyväksytyiltä palveluntuottajilta (vaikka useammalta samanaikaisesti). Avunsaaja voi valita palveluntuottajan ja vaikuttaa siihen, kuka häntä avustaa. Palveluseteli on hyvä tuki myös työnantajamallin rinnalla, jolloin esimerkiksi sijaisjärjestelyt voidaan tuottaa palvelusetelillä. Palvelusetelimallissa palveluntuottaja hoitaa avustajan työsuhteeseen liittyvän byrokratian.
- Ostopalvelumalli: Hyvinvointialue ostaa palvelun ulkopuoliselta palveluntuottajalta. Myös tässä mallissa avunsaajan toiveet avustajan henkilöstä tulee huomioida mahdollisuuksien mukaan. Tässä mallissa asiakkaan valinnanvapaus on kuitenkin pienin.
Avunsaajalla on oikeus vaihtaa avustajaansa, jos yhteistyö ei suju. Työnantajamallissa tämä tapahtuu työsuhteen päättämisen kautta noudattaen työlainsäädäntöä. Palveluseteli- ja ostopalvelumalleissa avunsaaja voi pyytää palveluntuottajaa vaihtamaan avustajaa tai vaihtaa kokonaan palveluntuottajaa.
Avustajan valinnassa tulee huomioida avunsaajan henkilökohtaiset tarpeet, toiveet ja elämäntilanne. Esimerkiksi henkilökohtaisen hygienian hoidossa avustajan sukupuolella voi olla merkitystä avunsaajalle.
Mitä tehdä jos henkilökohtaisen avun palvelu ei toimi?
Jos henkilökohtaisen avun palvelussa ilmenee ongelmia, avunsaajalla on useita vaihtoehtoja tilanteen korjaamiseksi. Ensimmäinen askel on keskustella ongelmista suoraan avustajan tai palveluntuottajan kanssa.
Jos ongelmat jatkuvat, voi avunsaaja:
- Olla yhteydessä hyvinvointialueen vammaispalveluihin ja kertoa ongelmista
- Pyytää sosiaaliasiamiehen apua ja neuvoja tilanteen selvittämiseen
- Tehdä muistutuksen palvelun epäkohdista palveluntuottajalle tai hyvinvointialueelle
- Tehdä kantelun aluehallintovirastolle tai eduskunnan oikeusasiamiehelle
Avunsaajalla on oikeus muutoksenhakuun hyvinvointialueen tekemistä päätöksistä. Jos hyvinvointialueen päätös henkilökohtaisen avun myöntämisestä, tuntimäärästä tai järjestämistavasta ei vastaa avunsaajan tarpeita, voi päätökseen hakea muutosta. Muutoksenhakuprosessi etenee seuraavasti:
- Oikaisuvaatimus hyvinvointialueen sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle (30 päivän kuluessa päätöksestä)
- Valitus hallinto-oikeuteen (30 päivän kuluessa oikaisuvaatimuksen päätöksestä)
- Valituslupahakemus korkeimpaan hallinto-oikeuteen (tarvittaessa)
Sosiaaliasiamiehen tehtävä on neuvoa asiakkaita, avustaa muistutuksen teossa ja tiedottaa asiakkaan oikeuksista. Sosiaaliasiamies on puolueeton taho, jonka palvelut ovat maksuttomia.
Henkilökohtaisen avun saajan oikeudet: yhteenveto
Henkilökohtaisen avun saajalla on monipuoliset oikeudet, jotka varmistavat itsemääräämisoikeuden toteutumisen ja mahdollisuuden elää omanlaista elämää. Keskeisimmät oikeudet ovat:
- Oikeus saada välttämätöntä apua päivittäisiin toimiin, työhön ja opiskeluun
- Oikeus vähintään 30 tuntiin apua kuukaudessa harrastuksiin ja sosiaaliseen elämään
- Oikeus vaikuttaa avustajan valintaan ja avun toteutustapaan
- Oikeus yksilölliseen palvelutarpeen arviointiin
- Oikeus hakea muutosta päätöksiin ja tehdä muistutus tai kantelu
- Oikeus sosiaaliasiamiehen palveluihin ja neuvontaan
Tulevia muutoksia henkilökohtaisen avun järjestelmään tuo uusi vammaispalvelulaki, joka astuu voimaan lähitulevaisuudessa. Lain tavoitteena on vahvistaa vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeutta ja osallisuutta entisestään.
Tarjoamme henkilökohtaisen avun palveluita, jotka kunnioittavat avunsaajan oikeuksia ja yksilöllisiä tarpeita. Palvelumme perustuvat aitoon välittämiseen ja asiakaslähtöisyyteen. Avustajamme ovat ammattitaitoisia ja sitoutuneita toimimaan avunsaajan toiveiden mukaisesti. Näin voimme yhdessä parantaa avunsaajan elämänlaatua ja mahdollistaa aktiivisen osallistumisen yhteiskuntaan.
Lisätietoa henkilökohtaisen avun oikeuksista löytyy Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) sivuilta, hyvinvointialueiden vammaispalveluista sekä vammaisjärjestöjen kautta.