Kyllä, työssäkäyvä vammainen voi saada henkilökohtaista apua vammaispalvelulain nojalla. Työssäkäynti ei poista oikeutta henkilökohtaiseen apuun, sillä laki turvaa avun nimenomaan myös työn ja opiskelun mahdollistamiseksi. Alla käymme läpi tärkeimmät kysymykset siitä, miten henkilökohtainen apu ja työelämä käytännössä yhteen sopivat.
Miten töissä käyminen vaikuttaa oikeuteen henkilökohtaiseen apuun?
Töissä käyminen ei vähennä oikeutta henkilökohtaiseen apuun eikä ole este sen myöntämiselle. Vammaispalvelulaki turvaa henkilökohtaisen avun juuri siksi, että vammaiset henkilöt voivat osallistua yhteiskuntaan yhdenvertaisesti, ja työssäkäynti on yksi keskeinen osa tätä osallisuutta. Avun tarve arvioidaan yksilöllisesti, ei työsuhteen olemassaolon perusteella.
Henkilökohtaisen avun tarkoituksena on mahdollistaa itsenäinen elämä ja itsemääräämisoikeus kaikilla elämänalueilla, mukaan lukien ansiotyö. Hyvinvointialue arvioi avun tarpeen henkilön toimintakyvyn ja yksilöllisen tilanteen pohjalta, ei sen perusteella, onko henkilö työssä vai ei. Käytännössä työssäkäynti voi jopa vahvistaa hakemusta, koska se osoittaa konkreettisen tarpeen avulle tietyssä arjen toiminnossa.
Mihin elämänalueisiin henkilökohtaista apua voi saada töissä käydessä?
Henkilökohtaista apua voi saada laajasti eri elämänalueisiin myös silloin, kun käy töissä. Vammaispalvelulaki kattaa avun päivittäisissä toiminnoissa, työssä ja opiskelussa, harrastuksissa, yhteiskunnallisessa osallistumisessa sekä sosiaalisten suhteiden ylläpitämisessä. Työssäkäyvä henkilö voi siis saada apua sekä itse työntekoon liittyen että kodin ja arjen toiminnoissa.
Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi seuraavia tilanteita:
- Avustaminen aamurutiineissa ja töihin lähtemisessä
- Avustaminen kulkemisessa kotoa työpaikalle ja takaisin
- Avustaminen itse työn tekemisessä, esimerkiksi tietokoneen käytössä tai liikkumisessa toimistolla
- Avustaminen kokouksissa tai muissa työtehtävissä, joissa fyysistä tai muuta apua tarvitaan
- Avustaminen vapaa-ajalla ja harrastuksissa työpäivän jälkeen
On tärkeää huomata, että henkilökohtainen apu ei korvaa työnantajan vastuulla olevia työolosuhteita tai kohtuullisia mukautuksia, mutta se täydentää niitä tilanteissa, joissa avun tarve johtuu vammasta tai pitkäaikaisesta sairaudesta.
Kuka päättää, saako henkilökohtaista apua työssäkäyntiin?
Henkilökohtaisen avun myöntämisestä päättää se hyvinvointialue, jonka alueella henkilö asuu. Päätös perustuu yksilölliseen palvelutarpeen arviointiin, jonka hyvinvointialueen sosiaalityöntekijä tai muu viranomainen tekee yhdessä hakijan kanssa. Työssäkäynti ei ole peruste evätä apua, mutta avun laajuus ja sisältö määritellään tapauskohtaisesti.
Palvelutarpeen arvioinnissa selvitetään, millaista apua henkilö tarvitsee, kuinka paljon ja missä tilanteissa. Hakijan oma näkemys tarpeistaan on keskeinen osa arviointia, sillä itsemääräämisoikeus on henkilökohtaisen avun kulmakivi. On suositeltavaa kuvata hakemusvaiheessa mahdollisimman tarkasti, millaisia tilanteita työssäkäynti sisältää ja missä kohdin avustaja on välttämätön.
Voiko henkilökohtainen avustaja tulla mukaan työpaikalle?
Kyllä, henkilökohtainen avustaja voi tulla mukaan työpaikalle, jos se on välttämätöntä työn tekemisen kannalta. Avustajan läsnäolo työpaikalla on mahdollista silloin, kun henkilö tarvitsee apua itse työn suorittamisessa tai työympäristössä liikkumisessa. Tästä sovitaan palvelutarpeen arvioinnissa, ja tarvittaessa myös työnantajan kanssa käytännön järjestelyistä.
Käytännön toteutuksessa on hyvä ottaa huomioon muutama asia:
- Avustajan rooli on avustaa, ei tehdä töitä asiakkaan puolesta
- Työpaikalla toimimisesta on hyvä sopia etukäteen työnantajan kanssa, jotta kaikki osapuolet tietävät järjestelystä
- Avustajan läsnäolo ei saa häiritä muuta työympäristöä enempää kuin on tarpeen
- Avustajan matkakulut ja mahdolliset muut kustannukset otetaan huomioon palvelua suunniteltaessa
Meillä Avustajaklinikalla ammattitaitoinen tiimimme autamme löytämään juuri sinun tilanteeseesi sopivan avustajan, joka ymmärtää myös työelämän erityistarpeet. Henkilökohtainen apu suunnitellaan aina yksilöllisesti, ja sinä päätät itse, miten palvelu toteutetaan.
Mitä tehdä, jos hyvinvointialue epää henkilökohtaisen avun työssäkäyntiin?
Jos hyvinvointialue tekee kielteisen päätöksen henkilökohtaisesta avusta työssäkäyntiin, päätöksestä voi ja kannattaa valittaa. Kielteiseen päätökseen on aina liitettävä valitusosoitus, joka kertoo, miten ja mihin päätöksestä voi hakea muutosta. Ensimmäinen askel on oikaisuvaatimus hyvinvointialueelle, ja sen jälkeen asia voidaan viedä hallinto-oikeuteen.
Muutoksenhakuprosessissa on hyödyllistä toimia seuraavasti:
- Pyydä kirjallinen päätös perusteluineen heti, jos sitä ei ole annettu automaattisesti
- Tarkista valitusaika päätöksestä, yleensä se on 30 päivää
- Kirjaa ylös konkreettiset tilanteet, joissa avustajan puuttuminen vaikeuttaa työssäkäyntiä
- Hae tukea esimerkiksi vammaisjärjestöiltä tai sosiaaliasiamiespalveluista, jotka voivat auttaa valituksen laadinnassa
- Harkitse uutta hakemusta tarkemmilla tiedoilla, jos elämäntilanne tai avun tarve on muuttunut
On hyvä muistaa, että vammaispalvelulaki velvoittaa hyvinvointialueen myöntämään henkilökohtaista apua, kun laissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Työssäkäynti on nimenomaisesti mainittu lain soveltamisalaan kuuluvana elämänalueena, joten kielteinen päätös on aina syytä kyseenalaistaa, jos koet avun olevan välttämätöntä työn tekemiseksi. Ota yhteyttä asiantuntijoihimme, jos tarvitset apua tilanteesi selvittämisessä.
Tämä sisältö on luotu tekoälyn avulla, ja se voi sisältää virheitä.