Henkilökohtainen apu on vammaispalvelulain mukainen palvelu, joka mahdollistaa vammaisille henkilöille itsenäisemmän elämän. Se tarkoittaa välttämätöntä avustamista päivittäisissä toimissa, työssä ja opiskelussa, harrastuksissa, yhteiskunnallisessa osallistumisessa sekä sosiaalisten suhteiden ylläpitämisessä. Henkilökohtainen apu on tarkoitettu tilanteisiin, joissa henkilö tarvitsee toisen ihmisen apua voidakseen toteuttaa omia valintojaan. Kyse on avusta, jota henkilö tarvitsee vammansa tai sairautensa vuoksi, mutta joka ei ole hoivaa, hoitoa tai valvontaa.
Mitä henkilökohtainen apu tarkoittaa käytännössä? Esimerkkejä avun muodoista
Henkilökohtainen apu tarkoittaa käytännössä toisen ihmisen antamaa välttämätöntä avustusta niissä tavanomaiseen elämään liittyvissä toimissa, joita henkilö ei pysty vammansa tai sairautensa vuoksi itse tekemään. Kyseessä on palvelu, jossa avustaja toimii vammaisen henkilön käsinä, jalkoina tai aisteina tilanteissa, joissa toimintakyky ei riitä itsenäiseen suoriutumiseen.
Henkilökohtainen apu eroaa muista hoivapalveluista siinä, että avun saaja itse määrittelee, mitä, missä, milloin ja miten häntä avustetaan sekä kuka häntä avustaa. Tämä itsemääräämisoikeus on henkilökohtaisen avun keskeinen periaate. Palvelun tarkoituksena ei ole tehdä asioita asiakkaan puolesta, vaan mahdollistaa hänen oma toimintansa ja valintojen toteuttaminen.
Henkilökohtainen apu voi kohdistua esimerkiksi:
- Päivittäisiin toimiin kuten pukeutumiseen, ruokailuun ja hygieniasta huolehtimiseen
- Kodin ulkopuoliseen asiointiin ja liikkumiseen
- Työssä ja opiskelussa tarvittavaan avustamiseen
- Harrastuksiin ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen
- Sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja ihmissuhteiden ylläpitoon
Kenellä on oikeus henkilökohtaiseen apuun? Edellytykset ja kriteerit
Henkilökohtaiseen apuun on oikeutettu vaikeavammainen henkilö, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen tavallisista elämän toiminnoista. Vammaispalvelulain mukaan avun tarve ei saa johtua pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista.
Henkilökohtaisen avun saamisen edellytyksenä on, että avun tarvitsijalla on voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa. Tämä tarkoittaa kykyä tehdä omaa elämää koskevia päätöksiä ja ilmaista miten haluaa itseään avustettavan, vaikka kommunikointi tapahtuisi tulkin tai apuvälineiden avulla.
Oikeus henkilökohtaiseen apuun edellyttää, että:
- Avun tarve johtuu vammasta tai sairaudesta, ei ikääntymisestä
- Avun tarve on välttämätön tavallisista elämän toiminnoista suoriutumiseksi
- Avun tarve on toistuva ja pitkäaikainen
- Henkilöllä on voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa
Oikeuden henkilökohtaiseen apuun arvioi hyvinvointialue yksilöllisen palvelutarpeen arvioinnin perusteella.
Miten henkilökohtaista apua haetaan? Hakuprosessi ja päätöksenteko
Henkilökohtaista apua haetaan oman hyvinvointialueen vammaispalveluista kirjallisella hakemuksella. Hakuprosessi käynnistyy yhteydenotolla hyvinvointialueen sosiaalitoimeen tai vammaispalveluihin, jolloin vammaispalvelujen työntekijä kartoittaa tilanteen ja neuvoo hakemuksen tekemisessä.
Hakemuksen liitteeksi tarvitaan yleensä ajantasaisia lääkärinlausuntoja tai muita asiantuntijalausuntoja, jotka kuvaavat vamman tai sairauden aiheuttamaa toimintakyvyn rajoitetta ja avun tarvetta. Näissä lausunnoissa tulisi ilmetä, miksi ja minkälaisissa toiminnoissa apua tarvitaan.
Hakemuksen jättämisen jälkeen:
- Vammaispalvelujen työntekijä tekee palvelutarpeen arvioinnin, johon sisältyy yleensä kotikäynti ja keskustelu hakijan kanssa
- Arvioinnin pohjalta laaditaan palvelusuunnitelma, jossa määritellään tarvittavat palvelut
- Hyvinvointialue tekee kirjallisen päätöksen henkilökohtaisen avun myöntämisestä
- Päätöksessä määritellään myönnettyjen avustajatuntien määrä eri toimintoihin
Käsittelyaika on vammaispalvelulain mukaan enintään kolme kuukautta hakemuksen saapumisesta, ellei asian selvittäminen vaadi erityisistä syistä pidempää aikaa. Palvelutarpeen selvittäminen on aloitettava viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä yhteydenotosta.
Mitä henkilökohtainen avustaja voi ja ei voi tehdä?
Henkilökohtainen avustaja voi auttaa kaikissa niissä tehtävissä, joita asiakas tekisi itse, jos vamma tai sairaus ei sitä estäisi. Avustajan tehtävät määritellään aina yksilöllisesti asiakkaan tarpeiden mukaan, ja ne kirjataan palvelusuunnitelmaan.
Avustaja voi auttaa esimerkiksi:
- Henkilökohtaisissa toimissa (pukeutuminen, peseytyminen, ruokailu)
- Kodinhoidollisissa tehtävissä (siivous, ruoanlaitto, pyykinpesu)
- Asioinnissa ja liikkumisessa kodin ulkopuolella
- Työssä ja opiskelussa tarvittavissa tehtävissä
- Harrastuksissa ja vapaa-ajan toiminnoissa
- Kommunikoinnissa ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa
Henkilökohtaisen avustajan tehtäviin eivät kuulu:
- Sairaanhoidolliset toimenpiteet (ellei niitä ole erikseen sovittu)
- Lääkehoito (pääsääntöisesti, poikkeuksista sovitaan erikseen)
- Kuntoutus tai terapia
- Perheen muiden jäsenten avustaminen tai heidän tarpeidensa huomioiminen
- Asiakkaan asioista päättäminen tai hänen puolestaan toimiminen
- Työtehtävät, jotka eivät liity asiakkaan tarpeisiin
On tärkeää muistaa, että avustajan tehtävät määräytyvät asiakkaan tarpeista käsin ja että viime kädessä asiakas itse määrittelee, mitä avustajan työtehtäviin kuuluu lain ja palvelusuunnitelman puitteissa.
Miten henkilökohtaisen avun palvelu toteutetaan käytännössä?
Henkilökohtaisen avun palvelu voidaan järjestää käytännössä kolmella eri tavalla, ja hyvinvointialue päättää järjestämistavasta huomioiden asiakkaan mielipiteen ja yksilölliset tarpeet:
- Työnantajamalli: Avun saaja toimii itse avustajan työnantajana, jolloin hyvinvointialue korvaa avustajan palkkaamisesta aiheutuvat kustannukset. Tämä malli antaa suurimman vapauden valita avustaja ja määritellä työn sisältö, mutta edellyttää kykyä hoitaa työnantajavelvoitteet.
- Palvelusetelimalli: Hyvinvointialue myöntää palvelusetelin, jolla avun saaja voi ostaa avustajapalveluja hyväksytyiltä palveluntuottajilta. Tässä mallissa työnantajayritys (palveluntuottaja) hoitaa kaikki avustajan työsuhteeseen liittyvät työnantajavelvoitteet, mutta asiakas saa edelleen itse päättää kuka häntä avustaa, sekä työn sisällön. Palveluntuottaja myös huolehtii sijaisten hankkimisen esim. loma-aikojen ja sairaustapausten kohdalla, mikä osaltaan keventää avun käyttäjän kuormaa merkittävästi. Myös tilanteessa, jossa syystä tai toisesta asiakas ei ole enää tyytyväinen avustajan työpanokseen, käytökseen tai mihin tahansa muuhun, hän voi koska tahansa ilmoittaa palveluntuottajalle, että haluaa vaihtaa kyseisen avustajan toiseen.
- Ostopalvelu tai hyvinvointialueen oma palvelu: Hyvinvointialue järjestää avustajapalvelun joko omana toimintanaan tai ostopalveluna yksityiseltä palveluntuottajalta.
Ammattimaisen palveluntuottajan kautta järjestetty henkilökohtainen apu tarjoaa useita etuja:
- Avustajien rekrytointi, perehdytys ja sijaistaminen hoidetaan palveluntuottajan toimesta (asiakas saa osallistua koko prosessin ajan).
- Palvelun laadunvalvonta ja avustajien ammatillinen tuki on järjestetty
- Avustajilla on usein alan koulutusta ja työkokemusta
- Palvelua voidaan joustavasti mukauttaa muuttuvien tarpeiden mukaan
Palvelun toteuttamisessa tärkeintä on asiakkaan yksilöllisten tarpeiden ja toiveiden huomioiminen sekä palvelun toteutuminen sovitusti ja luotettavasti.
Yhteenveto: Henkilökohtainen apu itsenäisen elämän ja osallisuuden mahdollistajana
Henkilökohtainen apu on keskeinen tukimuoto vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden, osallisuuden ja itsemääräämisoikeuden toteutumisessa. Se mahdollistaa itsenäisen elämän ja täysipainoisen osallistumisen yhteiskuntaan asiakkaan omien valintojen mukaisesti.
Jokaisen henkilökohtaisen avun käyttäjän tilanne ja tarpeet ovat yksilöllisiä, ja palvelun tulee mukautua näihin tarpeisiin. Olennaista on asiakkaan oikeus päättää omasta elämästään ja siitä, miten häntä avustetaan. Henkilökohtainen apu ei ole hoivaa tai hoitoa, vaan nimenomaan avustamista niissä toimissa, joita henkilö tekisi itse ilman vammaa tai sairautta.
Laadukas henkilökohtainen apu perustuu luottamukselliseen suhteeseen asiakkaan ja avustajan välillä sekä asiakkaan tarpeiden ja toiveiden kunnioittamiseen. Parhaimmillaan se mahdollistaa täysipainoisen, aktiivisen ja omannäköisen elämän vammasta tai sairaudesta huolimatta.
Jos tarvitset lisätietoja henkilökohtaisesta avusta tai haluat selvittää, miten voisit saada tätä palvelua, ota yhteyttä oman hyvinvointialueesi vammaispalveluihin tai kysy neuvoa luotettavalta Avustajaklinikalta.