Henkilökohtaisen avun palvelusetelijärjestelmässä esiintyy vakavia yhdenvertaisuusongelmia, jotka asettavat vammaiset henkilöt eriarvoiseen asemaan asuinpaikkansa ja avuntarpeensa perusteella. Syrjintä henkilökohtaisen avun palvelusetelijärjestelmässä on rakenteellinen ongelma, joka vaatii kiireellisiä korjaustoimia.
Me Avustajaklinikalla olemme jättäneet yhdenvertaisuusvaltuutetulle kantelun, jossa tuomme esiin näitä vakavia epäkohtia. Järjestelmän tulisi tukea yhdenvertaisuutta, mutta käytännössä se luo esteitä todelliselle valinnanvapaudelle ja itsenäiselle elämälle.
Mitä tarkoittaa syrjintä henkilökohtaisen avun palvelusetelijärjestelmässä?
Syrjintä henkilökohtaisen avun palvelusetelijärjestelmässä tarkoittaa tilannetta, jossa vammaiset henkilöt asetetaan eriarvoiseen asemaan palvelusetelin arvon, asuinpaikan tai avuntarpeen perusteella. Syrjintä ilmenee rakenteellisena ongelmana, joka estää yhdenvertaisen pääsyn palveluihin.
Syrjintä näkyy käytännössä monella tavalla. Hyvinvointialueet määrittävät palvelusetelin arvon itsenäisesti, mikä johtaa merkittäviin alueellisiin eroihin. Samaa apua tarvitseva henkilö voi saada palvelua yhdellä alueella, mutta ei toisella. Lisäksi järjestelmä ei tunnista työn vaativuuden eroja, vaikka henkilökohtainen apu voi sisältää hyvin eritasoisia tehtäviä perusavusta vaativaan hoidolliseen avustamiseen.
Työehtosopimusten erot aiheuttavat myös rakenteellista syrjintää. HETA-työehtosopimus mahdollistaa sen, että henkilökohtainen avustaja voi tehdä tiettyjä hoidollisia tehtäviä perehdytyksen avulla, kun taas yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimus edellyttää samoihin tehtäviin koulutettua sote-ammattilaista.
Miten palvelusetelijärjestelmän syrjintä vaikuttaa vammaisten henkilöiden arkeen?
Palvelusetelijärjestelmän syrjintä vaikuttaa suoraan vammaisten henkilöiden mahdollisuuksiin elää itsenäistä elämää ja osallistua yhteiskuntaan. Kun palvelusetelin arvo on liian matala, palvelu ei toteudu käytännössä, vaikka se on myönnetty muodollisesti.
Arjen tasolla syrjintä näkyy avustajien saatavuusongelmina ja vuorojen peruuntumisina. Ilta-, yö- ja viikonlopputyö jää usein kattamatta, koska palvelusetelin arvo ei riitä kattamaan työehtosopimusten mukaisia lisiä. Tämä rajoittaa henkilön mahdollisuuksia osallistua työelämään, opiskeluun ja sosiaalisiin aktiviteetteihin normaalisti.
Myönnettyjen tuntien käyttämättä jääminen on yleistä, kun palvelua ei yksinkertaisesti ole saatavilla. Tämä luo esteitä työnteolle ja opiskelulle, mikä heikentää henkilön taloudellista asemaa ja yhteiskunnallista osallisuutta. Lisäksi asuinpaikan valinta voi rajoittua, kun palvelun saatavuus vaihtelee alueittain merkittävästi.
Mitkä ovat palvelusetelijärjestelmän syrjinnän syyt ja taustatekijät?
Palvelusetelijärjestelmän syrjinnän pääsyy on hyvinvointialueiden itsenäinen hinnanmääritys, joka ei huomioi palvelun tuottamisen todellisia kustannuksia. Useat alueet ovat jättäneet huomioimatta työehtosopimusten mukaiset lisät, mikä tekee palvelun tuottamisesta tappiollista.
Toinen keskeinen taustatekijä on järjestelmän yksinkertaistava lähestymistapa. Käytössä on käytännössä yksi hintataso, vaikka henkilökohtainen apu sisältää hyvin eritasoisia tehtäviä. Järjestelmä ei tunnista työn vaativuuden eroja eikä huomioi sitä, että eri asiakkaiden avuntarpeet voivat vaihdella merkittävästi.
Työehtosopimusten väliset ristiriidat luovat lisäongelmia. Kun eri työehtosopimusmallit määrittävät eri vaatimukset samoille tehtäville, syntyy tilanteita, joissa asiakkaan oma, tuttu avustaja ei voi jatkaa palvelusetelimallissa ilman lisäkoulutusta. Tämä voi pakottaa asiakkaan vastoin tahtoaan työnantajamalliin tai vaarantaa palvelun jatkuvuuden.
Mitä ratkaisuja palvelusetelijärjestelmän syrjintään on esitetty?
Palvelusetelijärjestelmän syrjinnän ratkaisemiseksi tarvitaan valtakunnallisesti yhtenäinen hinnoittelumalli, joka huomioi työn vaativuuden, työehtosopimusten mukaiset lisät ja palvelun todellisen saatavuuden. Palvelusetelin arvon tulee kattaa palvelun tuottamisen kustannukset kaikissa tilanteissa.
Työehtosopimusten ristiriidat vaativat selkeyttämistä. Tarvitaan yhdenmukainen lähestymistapa siihen, mitä tehtäviä henkilökohtainen avustaja voi tehdä perehdytyksen avulla riippumatta siitä, onko kyse työnantaja- vai palvelusetelimallista. Tämä turvaisi palvelun jatkuvuuden ja asiakkaan valinnanvapauden.
Alueellisten erojen tasoittamiseksi tarvitaan valtakunnallista ohjausta ja valvontaa. Yhdenvertaisuusvaltuutetulta odotetaan kannanottoja muun muassa siihen, rikkooko nykyinen järjestelmä yhdenvertaisuuslakia ja miten palvelusetelin arvo tulisi määrittää niin, että palvelu on aidosti saatavilla kaikille sitä tarvitseville.
Miten vammainen henkilö voi toimia kohdatessaan syrjintää palvelusetelijärjestelmässä?
Vammainen henkilö voi tehdä kantelun yhdenvertaisuusvaltuutetulle, aluehallintovirastoon tai Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoon kohdatessaan syrjintää palvelusetelijärjestelmässä. Myös oma hyvinvointialue on ensisijainen taho palveluun liittyvissä ongelmissa.
Konkreettisia toimenpiteitä ovat tilanteiden dokumentointi ja todisteiden kerääminen. Kannattaa pitää kirjaa palvelun toteutumisesta, peruuntuneista vuoroista ja tilanteista, joissa palvelua ei ole saatu. Myös vertailutiedot muiden alueiden palvelusetelin arvoista voivat olla hyödyllisiä.
Yhteydenotto vammaisjärjestöihin ja edunvalvontaorganisaatioihin voi tarjota tukea ja neuvontaa. Nämä tahot voivat auttaa asian käsittelyssä ja tarjota juridista asiantuntemusta. Me Avustajaklinikalla tuemme asiakkaita näissä tilanteissa ja olemme mukana edistämässä järjestelmän korjaamista.
Yhteistyö muiden samassa tilanteessa olevien kanssa vahvistaa asian käsittelyä. Rakenteelliset ongelmat vaativat laajempaa muutosta, joka toteutuu parhaiten, kun useampi henkilö tuo esiin samoja epäkohtia. Yhdessä voimme varmistaa, että avustajapalvelut toimivat yhdenvertaisesti kaikille. Ongelmatilanteissa kannattaa ottaa yhteyttä asiantuntijoihin neuvonnan ja tuen saamiseksi.