Kuka hoitaa läheistä omaishoitajan lakisääteisen vapaan aikana?

Omaishoitajan lakisääteisen vapaan aikana läheistä hoitaa sijaishoitaja, jonka hyvinvointialue järjestää yhdessä omaishoitajan ja hoidettavan kanssa. Hoito voi tapahtua kotona, lyhytaikaishoidossa tai muussa sovitussa paikassa. Vapaalla olevan omaishoitajan ei tarvitse itse etsiä hoitajaa tai vastata hoidon järjestämisestä, vaan vastuu on hyvinvointialueella.

Käytännössä sijaishoito suunnitellaan hoidettavan tarpeiden ja toiveiden mukaan, ja omaishoitaja voi vaikuttaa siihen, millä tavalla vapaan aikainen hoito toteutetaan. Seuraavissa kysymyksissä käymme läpi sijaishoidon vaihtoehdot, vapaapäivien määrän, kustannukset ja keinot, joilla vapaa saadaan toteutumaan myös silloin, kun sopivaa hoitoa ei heti löydy.

Millaisia sijaishoidon vaihtoehtoja hyvinvointialue tarjoaa vapaan ajaksi?

Hyvinvointialue tarjoaa omaishoidon vapaan ajaksi yleensä kolmenlaista sijaishoitoa: hoitoa hoidettavan kotona, lyhytaikaishoitoa palveluyksikössä tai perhehoidossa sekä muuta sovittua hoitoa. Vaihtoehto valitaan hoidettavan tarpeiden, toiveiden ja alueen palveluvalikoiman mukaan. Valinnasta sovitaan omaishoitosopimuksen ja hoito- ja palvelusuunnitelman yhteydessä.

Sijaishoidon muodot eroavat toisistaan arjen sujuvuuden kannalta merkittävästi:

  • Hoito kotona: Hoidettava pysyy tutussa ympäristössä ja päivärytmi säilyy. Tämä on monelle luontevin vaihtoehto, erityisesti jos vieraaseen paikkaan siirtyminen kuormittaa.
  • Lyhytaikaishoito laitoksessa tai yksikössä: Hoidettava viettää vapaan ajan hoivayksikössä, jossa hoito on ympärivuorokautista.
  • Perhehoito: Hoito järjestetään perhehoitajan kodissa kodinomaisessa ympäristössä.
  • Päivä- tai iltatoiminta: Osa hyvinvointialueista tarjoaa myös päiväaikaista toimintaa, joka voi täydentää muuta sijaishoitoa.

Alueiden välillä on eroja siinä, mitä vaihtoehtoja on tarjolla ja miten nopeasti paikka järjestyy. Kannattaa kertoa omat toiveet jo omaishoidon tuen hakemisen yhteydessä ja kirjata ne suunnitelmaan.

Voiko sijaishoitajaksi valita tutun henkilön, kuten sukulaisen tai ystävän?

Kyllä, sijaishoitajaksi voi usein valita tutun henkilön, kuten sukulaisen, ystävän tai naapurin, jos hyvinvointialue hyväksyy järjestelyn. Hoidettavan ja omaishoitajan toive tutusta hoitajasta otetaan huomioon, mutta sijaishoitajan sopivuus arvioidaan aina hoidettavan tarpeiden ja turvallisuuden näkökulmasta.

Tuttu sijaishoitaja tuo hoidettavalle turvallisuuden tunnetta, ja hoidon jatkuvuus on helpompi varmistaa, kun hoitaja tuntee hoidettavan tottumukset ja tarpeet. Käytännössä hyvinvointialue sopii järjestelystä omaishoitajan ja sijaishoitajan kanssa ja huolehtii tarvittavista sopimuksista. Joillakin alueilla sijaishoitajalle maksetaan palkkio, ja järjestelyn ehdot vaihtelevat hyvinvointialueittain.

Jos tuttua henkilöä ei ole tai hänen osaamisensa ei riitä hoidon tarpeeseen, sijaishoidon voi tuottaa myös palveluntuottaja. Me Avustajaklinikalla tuotamme omaishoidon vapaan aikaista hoitoa yhteistyössä omaishoitajan ja perheen kanssa. Hoito toteutetaan tutussa ympäristössä, ja hoidettava ja hänen perheensä pääsevät vaikuttamaan siihen, miten hoito järjestetään.

Kuinka monta vapaapäivää omaishoitajalla on ja miten niitä haetaan?

Omaishoitajalla on oikeus vähintään kahteen vuorokauteen vapaata kalenterikuukautta kohti, kun hän on sidottu hoitotyöhön ympärivuorokautisesti tai päivittäin. Jos hoito on vähemmän sitovaa, vapaita on vähintään yksi vuorokausi kuukaudessa. Vapaa on lakisääteinen oikeus, eikä sen pitäminen ole vapaaehtoista hyvinvointialueelle.

Vapaiden järjestäminen alkaa omaishoitosopimuksesta, jossa sovitaan vapaiden määrästä ja siitä, miten hoidettavan hoito järjestetään vapaiden aikana. Vapaata haetaan ottamalla yhteyttä omaan hyvinvointialueeseen, yleensä omaishoidon tuen työntekijään tai palveluohjaukseen.

Vapaat voi pitää kokonaisina jaksoina tai pilkottuna lyhyempiin osiin, ja niitä voi kerryttää, jos kuukauden vapaata ei ole voitu pitää. Vapaan suunnittelussa kannattaa:

  1. sopia vapaiden ajankohdat hyvissä ajoin ennen niiden alkua
  2. kertoa hoidettavan tarpeet ja arjen rytmi sijaishoitajalle etukäteen
  3. varmistaa, että tarvittavat lääkitys-, apuväline- ja yhteystiedot ovat sijaishoitajan saatavilla
  4. kirjata toiveet hoito- ja palvelusuunnitelmaan, jotta ne ovat osa sovittua palvelua

Mitä sijaishoito maksaa omaishoitajan vapaan aikana?

Sijaishoidon kustannus vaihtelee hyvinvointialueittain ja hoitomuodon mukaan. Lakisääteisten vapaiden aikainen hoito on yleensä maksutonta tai siitä peritään vain vähäinen asiakasmaksu, kun taas esimerkiksi laitoshoitoon liittyvistä lyhytaikaisista jaksoista voi tulla asiakasmaksu. Tarkat maksut selviävät omalta hyvinvointialueelta.

Omaishoitajan lakisääteisen vapaan aikaisesta hoidosta perittävät maksut on säännelty asiakasmaksulainsäädännössä, ja vuorokausimaksu on enintään lain mukainen enimmäismäärä. Monilla alueilla kotiin tuotettu sijaishoito on asiakkaalle edullisempaa tai maksutonta. Maksuista kannattaa kysyä etukäteen, sillä hinta voi vaihdella sen mukaan, tuotetaanko hoito kotona vai yksikössä.

Omaishoitajan vapaiden aikana omaishoidon tuen hoitopalkkio voi myös jatkua tai pienentyä alueen käytäntöjen mukaan. Siksi on hyvä selvittää kokonaiskuva: mitä maksaa itse hoito, mitä tapahtuu hoitopalkkiolle ja millaisia mahdollisia lisäkustannuksia matkoista tai muista tarpeista syntyy.

Mitä jos sopivaa sijaishoitoa ei löydy tai vapaata ei voi pitää?

Jos sopivaa sijaishoitoa ei löydy, hyvinvointialueella on velvollisuus järjestää omaishoidon vapaa. Omaishoitajan kannattaa ottaa yhteyttä omaishoidon työntekijään tai palveluohjaukseen ja kertoa, mikä ehdotetussa hoidossa ei toimi. Jos vapaa jää pitämättä, se voi kertyä myöhemmin pidettäväksi.

Tavallisia syitä sille, ettei hoito sovi, ovat hoidettavan haluttomuus siirtyä vieraaseen paikkaan, yksikön tilanpuute tai hoidon sisällön puutteet. Näissä tilanteissa kannattaa tehdä seuraavaa:

  • kertoa konkreettisesti, miksi ehdotettu hoito ei sovi hoidettavalle
  • pyytää vaihtoehtoista ratkaisua, kuten hoitoa kotiin tai toista yksikköä
  • ehdottaa tuttua henkilöä sijaishoitajaksi
  • pyytää päätös kirjallisena, jos vapaan järjestäminen evätään tai viivästyy

Jos hyvinvointialueen päätökseen ei ole tyytyväinen, siihen voi hakea oikaisua. Omaishoitajan jaksaminen on koko hoitojärjestelyn perusta, joten vapaan toteutuminen kannattaa ottaa vakavasti ja vaatia sitä tarvittaessa.

Voiko henkilökohtainen apu täydentää omaishoitajan vapaata?

Kyllä, henkilökohtainen apu voi täydentää omaishoitajan vapaata, jos hoidettavalla on vammaispalvelulain mukainen oikeus henkilökohtaiseen apuun. Apu on hoidettavan omaa palvelua, jonka sisällöstä ja avustajan valinnasta hän päättää itse. Se tukee arkea silloinkin, kun omaishoitaja pitää vapaata.

Omaishoito ja henkilökohtainen apu ovat erillisiä palveluja, ja niitä voi olla käytössä samanaikaisesti, kun asiakkaan tarve ja hyvinvointialueen päätös sen mahdollistavat. Henkilökohtainen apu auttaa esimerkiksi harrastuksissa, työssä, opiskelussa ja asioinnissa, ja se vähentää omaishoitajan vastuuta arjen tilanteissa. Näin omaishoitajan lakisääteinen vapaa on helpompi pitää, kun hoidettavalla on valmiiksi tuttu ja oma avustaja. Asiakkaiden arkea helpottaa myös sovellus asiakkaille, jonka avulla palvelun käyttö on sujuvaa.

Me Avustajaklinikalla tuotamme henkilökohtaista apua ja omaishoidon vapaan aikaista hoitoa kaikilla hyvinvointialueilla. Palvelu toteutetaan asiakkaan omien tarpeiden ja toiveiden pohjalta, ja asiakas päättää itse sisällöstä ja toteutustavasta. Jos mietit, miten sijaishoito tai henkilökohtainen apu voisi tukea teidän arkeanne, voit ottaa meihin yhteyttä, ja kartoitamme vaihtoehdot yhdessä.

Voiko omaishoitaja saada sijaispalvelua äkillisen poissaolon varalle?

Kyllä, omaishoitaja voi saada sijaispalvelua äkillisen poissaolon varalle. Hyvinvointialue on velvollinen järjestämään hoidettavalle hoidon myös silloin, kun omaishoitaja ei esimerkiksi sairauden vuoksi pysty hoitamaan häntä. Kun varautuminen tehdään etukäteen, sijaisen saaminen on nopeampaa ja arki jatkuu turvallisesti.

Sijaispalvelun saatavuus ja sisältö vaihtelevat hoidettavan tarpeiden, hoito- ja palvelusuunnitelman sekä hyvinvointialueen käytäntöjen mukaan. Käymme tässä artikkelissa läpi, miten omaishoitajan sijainen järjestetään, voiko poissaoloon varautua ennalta, mikä rooli henkilökohtaisella avulla on ja mitä sijaishoito maksaa.

Kuka hoitaa läheisen, jos omaishoitaja sairastuu äkisti?

Jos omaishoitaja sairastuu äkisti, hoidettavan hoito järjestetään hyvinvointialueen kautta joko kotiin tuotavana sijaispalveluna tai lyhytaikaishoitona hoitopaikassa. Hyvinvointialueen vastuulla on, että hoidettavan tarvitsema apu ei katkea omaishoitajan poissaolon aikana.

Käytännössä ensimmäinen askel on ottaa yhteyttä omaan omaishoidon yhdyshenkilöön tai hyvinvointialueen sosiaalityöhön. Kiireellisessä tilanteessa kannattaa kertoa suoraan, että kyse on äkillisestä poissaolosta. Silloin asia voidaan käsitellä nopeammin kuin tavallinen palveluhakemus.

Myös lähipiiri voi auttaa ensi hetkinä, mutta virallinen sijaisjärjestely tuo hoitoon jatkuvuutta ja turvaa. Hoidettavalla on oikeus palveluihin, joissa hänen omat tarpeensa, toiveensa ja tapansa elää huomioidaan myös poikkeustilanteessa.

Mitä sijaishoidon järjestäminen hyvinvointialueella tarkoittaa?

Sijaishoidon järjestäminen tarkoittaa, että hyvinvointialue huolehtii hoidettavan hoidosta ajalla, jona omaishoitaja on estynyt hoitamasta häntä. Hoito voidaan toteuttaa kotona, hoitolaitoksessa tai muussa soveltuvassa paikassa hoidettavan tarpeiden mukaan.

Omaishoidon tuki on lakisääteinen palvelukokonaisuus, johon kuuluvat hoitopalkkio, hoidettavan tarvitsemat palvelut ja omaishoitajan vapaat. Vapaiden aikainen hoito on osa tätä kokonaisuutta. Omaishoitajalla, joka on sitovasti hoitotyössä, on oikeus lakisääteisiin vapaisiin, ja hyvinvointialueen on järjestettävä hoidettavan hoito vapaiden ajaksi.

Äkillinen poissaolo on eri asia kuin suunniteltu vapaa, mutta hoidon järjestämisen periaate on sama. Hyvinvointialue arvioi tilanteen ja sopii sijaishoidosta hoidettavan kanssa, ja tarvittaessa myös omaishoitajan kanssa.

Voiko sijaispalvelun sopia ennalta äkillisen poissaolon varalle?

Kyllä, sijaispalvelun voi sopia ennalta. Omaishoitosopimukseen ja hoito- ja palvelusuunnitelmaan voidaan kirjata, miten hoito järjestetään, jos omaishoitaja yllättäen sairastuu tai joutuu olemaan poissa. Ennalta sovittu varajärjestely nopeuttaa avun saamista kriisitilanteessa.

Varautumissuunnitelmaan kannattaa kirjata ainakin seuraavat asiat:

  • kuka ottaa ensimmäisenä yhteyttä ja kenelle ilmoitetaan
  • millaista apua hoidettava päivittäin tarvitsee
  • mitkä ovat hoidettavan tärkeät rutiinit, toiveet ja tavat
  • mistä löytyvät lääkelista, yhteystiedot ja tarvittavat apuvälineet

Kun nämä tiedot on kirjattu valmiiksi, myös tuntematon sijainen pääsee perille hoidettavan arjesta nopeasti. Hoidettava voi itse osallistua suunnitelman tekemiseen ja kertoa, mikä on hänelle tärkeää. Suunnitelma kannattaa tarkistaa säännöllisesti, esimerkiksi aina kun hoidettavan tilanne muuttuu.

Miten henkilökohtainen apu ja avustaja tukevat omaishoitoa?

Henkilökohtainen apu tukee omaishoitoa antamalla hoidettavalle oman avustajan, joka auttaa arjessa omaishoitajan rinnalla tai hänen poissa ollessaan. Kun avustaja tuntee hoidettavan tavat ja tarpeet, apu jatkuu sujuvasti myös silloin, kun omaishoitaja ei ole käytettävissä.

Vammaispalvelulain mukainen henkilökohtainen apu perustuu siihen, että avun tarvitsija päättää itse avun sisällöstä, toteutustavasta ja avustajavalinnoista. Omaishoito ja henkilökohtainen apu voivat täydentää toisiaan, ja useimmiten ne järjestetään niin, että hoidettavan kokonaistilanne ja tarpeet otetaan huomioon. Palveluiden yhdistämisestä päätetään hyvinvointialueella aina yksilöllisen arvion perusteella.

Meillä Avustajaklinikalla tarjoamme sijaispalvelua, joka varmistaa arjen jatkumisen myös silloin, kun vakituinen avustaja tai omaishoitaja on estynyt. Palvelua voivat hyödyntää myös omaishoitoperheet. Huolehdimme sijaisen rekrytoinnista, perehdytyksestä ja työnantajavelvoitteista, jotta asiakkaan ei tarvitse huolehtia niistä. Sijaisuus voi olla yksittäinen lyhyt jakso tai osa pidempää palvelukokonaisuutta. Arjen sujuvuutta tukee myös sovellus asiakkaille.

Paljonko sijaishoito maksaa omaishoitajalle ja hoidettavalle?

Sijaishoidon hinta riippuu siitä, miten palvelu järjestetään ja mitä hyvinvointialue päättää. Lakisääteisten omaishoitajan vapaiden ajalta hoidettavalta perittävä maksu on säädetty lailla ja se on kohtuullinen. Maksun suuruus vaihtelee palvelumuodon mukaan.

Sijaispalveluja järjestetään yleensä hyvinvointialueen palvelusetelillä tai ostopalveluna. Palvelusetelillä hyvinvointialue maksaa osan palvelun hinnasta, ja asiakkaalle jäävä omavastuu riippuu hyvinvointialueen päätöksestä. Tarkat maksut kannattaa tarkistaa oman hyvinvointialueen ajantasaisista asiakasmaksuohjeista, sillä ne voivat muuttua vuosittain.

Joissakin tilanteissa, esimerkiksi kun tarve on kiireellinen eikä voimassa olevaa päätöstä ole, sijaispalvelun voi hankkia myös itse maksettavana lyhytaikaispalveluna. Kysy aina ennen palvelun aloitusta kokonaishinta ja se, mitä kustannuksia hyvinvointialue mahdollisesti korvaa.

Miten sijaishoitoon varaudutaan käytännössä etukäteen?

Sijaishoitoon varaudutaan käytännössä sopimalla asiasta hyvinvointialueen kanssa, kirjaamalla hoidon tarpeet ylös ja valitsemalla etukäteen varahenkilöt. Mitä valmiimpi suunnitelma on, sitä nopeammin hoito saadaan järjestettyä, kun poissaolo yllättää.

Käytännön askeleet voi käydä läpi näin:

  1. Ota yhteyttä omaishoidon yhdyshenkilöön ja kysy, miten äkillinen poissaolo on omalla hyvinvointialueellasi huomioitu.
  2. Pyydä, että varajärjestely kirjataan hoito- ja palvelusuunnitelmaan.
  3. Kokoa hoidettavan tärkeimmät tiedot yhteen paikkaan, esimerkiksi yhteen helposti löytyvään kansioon.
  4. Sovi läheisten kanssa, ketkä voivat auttaa ensimmäisinä päivinä.
  5. Tutustu sijaispalvelun tuottajaan jo ennen kuin sijaista tarvitaan, jolloin sijainen ja hoidettava ehtivät tutustua rauhassa. Ota yhteyttä Avustajaklinikkaan, niin käydään vaihtoehdot läpi.
  6. Käy suunnitelma läpi säännöllisesti ja päivitä se tilanteen muuttuessa.

Varautuminen ei ole epäluottamusta omaan jaksamiseen, vaan osa vastuullista arjen suunnittelua. Omaishoitajan vapaat ja riittävä lepo ovat tärkeitä myös siksi, että ne auttavat jaksamaan pitkäaikaisessa hoitotyössä. Kun sijaisjärjestelyt on mietitty valmiiksi, sekä omaishoitaja että hoidettava voivat luottaa siihen, että arki jatkuu turvallisesti.

Miten läheinen voi tukea vammaisen perheenjäsenen seksuaalisuutta ja yksityisyyttä?

Läheinen tukee vammaisen perheenjäsenen seksuaalisuutta ja yksityisyyttä parhaiten kunnioittamalla hänen itsemääräämisoikeuttaan, puhumalla aiheesta avoimesti ja ilman häpeää sekä turvaamalla arjessa oman tilan ja rauhan. Seksuaalisuus kuuluu jokaisen ihmisyyteen, ja vammaisella ihmisellä on samat seksuaalioikeudet kuin kaikilla muillakin. Läheisen tehtävä ei ole päättää, vaan mahdollistaa. Käymme alla läpi, miksi aihe on vaikea, miten siitä puhutaan, miten yksityisyys turvataan, mikä on läheisen rooli suhteessa henkilökohtaiseen avustajaan ja mistä saa tukea.

Miksi läheisen on vaikea ottaa seksuaalisuus puheeksi?

Läheisen on vaikea ottaa seksuaalisuus puheeksi, koska aihe on yleisesti arka ja siihen liittyy vanhoja oletuksia. Moni pelkää loukkaavansa toista, sanovansa väärin tai astuvansa liian lähelle. Perhesuhteessa rooli voi tuntua myös hankalalta, kun aiheesta puhuminen vaatisi uudenlaista rehellisyyttä.

Vammaisuuteen liittyy lisäksi edelleen virheellisiä oletuksia, kuten ajatus siitä, ettei vammainen ihminen kaipaisi läheisyyttä tai kumppanuutta. Tällaiset oletukset ovat vääriä. Seksuaalisuus on osa ihmisyyttä syntymästä kuolemaan asti, eikä se tarkoita pelkästään seksiä. Siihen kuuluvat rakastuminen, ihastuminen, kosketus, läheisyys ja oman kehon tunteminen. Se on myös osa identiteettiä: se kertoo, keneen tunnemme vetoa ja miten haluamme ilmaista itseämme.

Moni läheinen myös suojelee liikaa. Hyvä tarkoitus voi muuttua holhoavaksi, jos huoli ohittaa toisen oman tahdon. Aikuinen ihminen päättää itse omasta seksuaalisuudestaan, ja läheisen apu on tässä taustatukea, ei ohjausta.

Miten seksuaalisuudesta voi puhua vammaisen perheenjäsenen kanssa?

Seksuaalisuudesta voi puhua rauhallisesti, avoimesti ja kunnioittavasti antamalla toiselle tilaa päättää, mitä hän haluaa jakaa. Hyvä aloitus on yleinen, painostamaton kysymys tai maininta siitä, että aiheesta saa puhua. Kuuntele enemmän kuin neuvot, äläkä tee oletuksia toisen toiveista.

Seuraavat vinkit auttavat keskustelun aloittamisessa:

  • Valitse rauhallinen hetki. Keskustelu sujuu parhaiten, kun kummallakaan ei ole kiire eikä paikalla ole ulkopuolisia.
  • Käytä avoimia kysymyksiä. Kysy esimerkiksi, onko jokin asia, josta hän haluaisi puhua tai jossa hän kaipaisi tukea.
  • Älä oleta mitään. Seksuaalisia suuntautumisia ja sukupuoli-identiteettejä on hyvin monenlaisia. Joku kokee seksuaalista vetovoimaa, joku ei lainkaan, ja aseksuaalisuus on yksi luonteva tapa olla.
  • Hyväksy vastaus, jos se on ei. Toisella on oikeus olla keskustelematta, ja ovi voi silti pysyä auki.

Muista myös suostumus. Kaiken seksuaalisen kanssakäymisen perusta on, että jokainen osapuoli osallistuu vapaaehtoisesti, ymmärtää, mitä on tapahtumassa, ja voi perua suostumuksensa milloin tahansa, myös kesken tilanteen. Suomessa seksuaalisen itsemääräämisoikeuden suojaikäraja on 16 vuotta. Tätä nuorempaan kohdistuva seksuaalinen teko on rikos, vaikka nuori olisi siihen itse suostunut.

Miten läheinen voi turvata yksityisyyden arjessa?

Läheinen turvaa vammaisen perheenjäsenen yksityisyyden kunnioittamalla hänen tilaansa, koputtamalla ennen sisäänmenoa, olemalla urkkimatta ja pitämällä kuulemansa luottamuksellisena. Yksityisyys on perusoikeus, ja se toteutuu arjessa pienten, johdonmukaisten tekojen kautta.

Käytännön keinoja ovat esimerkiksi:

  • Koputa aina ja odota vastausta, vaikka asuisitte samassa taloudessa.
  • Älä käy läpi toisen viestejä, puhelinta tai henkilökohtaisia tavaroita ilman lupaa.
  • Sovi yhdessä, milloin kotona on omaa rauhaa, esimerkiksi treffeille, kumppanin tapaamiseen tai omaan aikaan.
  • Pidä terveyteen ja seksuaalisuuteen liittyvät asiat omana tietonasi, äläkä kerro niitä muille sukulaisille tai ystäville ilman lupaa.
  • Huolehdi, että asunnossa on fyysisesti mahdollisuus yksityisyyteen, kuten lukittava ovi tai rauhallinen tila.

Muista, että moni tarvitsee arjessaan apua, ja sama yksityisyyden vaatimus koskee myös avustajatilanteita. Avun tarve ei poista oikeutta omaan rauhaan. Jos apua tarvitaan esimerkiksi treffeille valmistautumiseen tai kumppanin kanssa vietettävään aikaan, siitä voi sopia etukäteen niin, että asiakas päättää itse, mitä apua haluaa ja miten.

Mikä on läheisen rooli suhteessa henkilökohtaiseen avustajaan?

Läheisen rooli henkilökohtaiseen avustajaan nähden on tukea, ei johtaa. Henkilökohtaisessa avussa asiakas päättää itse avun sisällöstä, toteutustavasta ja avustajavalinnoista. Läheinen voi auttaa viestimisessä tarvittaessa, mutta avustajasuhde on asiakkaan oma, ja siihen kuuluva luottamus kuuluu hänelle.

Vammaispalvelulain mukainen henkilökohtainen apu perustuu asiakkaan omiin tarpeisiin ja valintoihin, ja se on osa vammaisen ihmisen oikeuksia. Siksi läheisen kannattaa välttää tilannetta, jossa hän antaa avustajalle ohjeita asiakkaan puolesta tai tarkistaa, mitä asiakas on avustajan kanssa puhunut. Sooloseksiin, treffeille menemiseen tai kumppanin kanssa vietettävään aikaan liittyvät kysymykset ovat asiakkaan ja avustajan välisiä, ja ne ovat luottamuksellisia.

Läheinen voi kuitenkin auttaa monin tavoin:

  • Kannusta perheenjäsentä puhumaan avustajalleen avoimesti omista tarpeistaan, jos hän itse niin haluaa.
  • Kunnioita avustajan ja asiakkaan välistä luottamusta äläkä utele tietoja.
  • Tue asiakasta, jos hän haluaa tarkentaa avustajan työtehtäviä tai ottaa asioita puheeksi, mutta anna hänen johtaa.

Me Avustajaklinikassa lähdemme siitä, että asiakas on oman elämänsä asiantuntija. Läheisen tuki on arvokasta, kun se vahvistaa asiakkaan toimijuutta eikä korvaa sitä.

Missä läheinen voi saada tukea ja tietoa?

Läheinen voi saada tukea ja tietoa seksuaalineuvonnasta, seksuaaliterapeuteilta, vammaisjärjestöiltä, hyvinvointialueen sosiaali- ja terveyspalveluista sekä vammaispalveluiden ammattilaisilta. Vertaistuki muilta läheisiltä auttaa myös, sillä moni miettii samoja kysymyksiä.

Mahdollisia tahoja ovat:

  • Hyvinvointialueen palvelut. Sosiaalityöntekijä tai palveluohjaaja voi neuvoa henkilökohtaiseen apuun ja vammaispalveluihin liittyvissä asioissa. Käytännöt voivat vaihdella hyvinvointialueittain.
  • Seksuaaliterapeutit ja seksuaalineuvonta. He osaavat käsitellä seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä ammattitaidolla.
  • Vammais- ja vertaisjärjestöt. Ne tarjoavat tietoa, vertaistukea ja usein myös materiaaleja seksuaalisuudesta puhumiseen.
  • Lääkäri ja terveydenhuolto. He auttavat terveyteen ja kehoon liittyvissä huolissa.
  • Juristi. Oikeudellisissa kysymyksissä, esimerkiksi oikeuksien toteutumisessa, juristin neuvo on tärkeä.

Tämän artikkelin tiedot ovat yleistä tietoa, eivätkä ne korvaa lääkärin, juristin tai seksuaaliterapeutin henkilökohtaista neuvontaa. Jos jokin asia jää mietityttämään, ota rohkeasti yhteyttä meihin Avustajaklinikassa. Autamme mielellämme pohtimaan, miten henkilökohtainen apu ja asiakkaan itsemääräämisoikeus toteutuvat arjessa myös seksuaalisuuteen ja yksityisyyteen liittyvissä kysymyksissä.

Avustajaklinikan Satakunta 2026 – tähän mennessä

Vammaiset ihmiset kokosivat kaupunkilaiset yhteen – jo noin 260 osallistumiskertaa 

Viisi paikkakuntaa, kolme Teams-klinikkaa ja uudenlaista yhteistyötä kuntien, yritysten ja järjestöjen välillä. Satakunta 2026 -kiertue on tuonut vammaisoikeudet keskelle kaupunkilaisten arkea. 

Avustajaklinikan syksyllä 2026 järjestämä Satakunta 2026 – Vammaisoikeudet arjessa -kiertue on vieraillut Porissa, Harjavallassa, Huittisissa, Eurassa ja Kankaanpäässä. 

Kiertueen erityispiirre on ollut, että vammaiset ihmiset ovat itse suunnitelleet, järjestäneet ja toteuttaneet tilaisuudet. 

Kyse ei ole ollut perinteisestä asiantuntijaseminaarien sarjasta tai vain vammaisalan toimijoiden keskinäisistä tapaamisista. Tavoitteena on ollut tuoda kaupunkilaiset yhteen keskustelemaan vammaisten ihmisten oikeuksista, arjen kokemuksista ja yhteisistä asioista. 

Maksuttomiin ja kaikille avoimiin lähitilaisuuksiin on kertynyt noin 200 osallistumiskertaa. Kolmessa Teams-verkkoklinikassa on ollut keskimäärin noin 20 osallistujaa kerrallaan. 

Yhteensä kiertueella on tähän mennessä kertynyt arviolta 260 osallistumiskertaa. Kyse on osallistumiskerroista, ei välttämättä eri henkilöiden määrästä. 

Uudenlaista maakunnallista yhteistyötä 

Satakunta 2026 -kiertueen keskeinen saavutus on ollut yhteistyön rakentaminen myös perinteisen vammaisalan ulkopuolelle. 

Kiertueen maakunnallisina yhteistyökumppaneina ovat toimineet Satakunnan Yhteisökeskus ja Aurubis Finland Oy. 

Satakunnan Yhteisökeskus on tuonut kiertueeseen alueellista järjestöyhteistyötä ja yhteyksiä paikallisiin toimijoihin. 

Erityisen merkittävää on ollut, että myös Aurubis Finland Oy on lähtenyt tukemaan koko maakunnallista kiertuetta. Teollisuusyrityksen mukanaolo osoittaa, että vammaisten ihmisten oikeuksien ja yhteiskunnallisen osallisuuden edistäminen voi kiinnostaa myös aivan uudenlaisia yhteistyökumppaneita. 

Maakunnallisen yhteistyön rinnalla tapahtumia ovat tukeneet kaupungit, paikalliset yritykset, säätiöt, Lions Clubit ja yhdistykset. 

Tämä on yksi kiertueen tärkeimmistä viesteistä: vammaisoikeudet eivät ole vain vammaisten ihmisten tai sosiaali- ja terveyspalvelujen asia. Ne kuuluvat koko yhteiskunnalle. 

Kiertueella vammaiset ihmiset ovat kutsuneet kaupunkilaisia, kuntajohtoa, yrityksiä ja järjestöjä kohtaamaan toisensa. Kutsu on saanut innostuneen vastaanoton. 

Kohtaamisten vaikutukset ulottuvat tapahtumia laajemmalle 

Noin 260 osallistumiskertaa on jo itsessään merkittävä saavutus. Kiertueen vaikutukset voivat kuitenkin olla huomattavasti laajemmat. 

Tilaisuuksissa kuultu tieto ja jaetut kokemukset voivat kulkea osallistujien mukana koteihin, työpaikoille, ystäväpiireihin ja yhdistyksiin. 

Jos jokainen osallistumiskerta synnyttäisi keskustelun yhden tai kahden muun ihmisen kanssa, syntyisi laskennallisesti noin 260–520 mahdollista jatkokeskustelua. 

Kyse on havainnollistavasta arviosta, ei mitatusta tuloksesta. Se kertoo kuitenkin siitä mahdollisuudesta, joka syntyy, kun ihmiset kohtaavat ja vievät uusia ajatuksia eteenpäin. 

Yksi kohtaaminen voi synnyttää monta uutta keskustelua. 

Viisi paikkakuntaa – viisi onnistunutta kohtaamista 

Pori 8.9. – Yhteinen matka käynnistyi 

Porissa noin 40 osallistujaa kokoontui kiertueen avaukseen. 

Mukana olivat Avustajaklinikan työntekijät sekä Satakunnan Yhteisökeskuksen ja paikallisten järjestöjen edustajia. 

Porista lähti liikkeelle myös Satakunta 2026 -viestiämpäri, johon osallistujat ovat voineet jättää nimettömiä ajatuksiaan, kokemuksiaan ja toiveitaan. 

Harjavalta 21.9. – Kaupunginjohtaja tuli kuuntelemaan 

Harjavallan tilaisuus kokosi noin 40 osallistujaa. 

Kaupunginjohtaja Olli Luoma avasi tapahtuman ja osallistui aktiivisesti keskusteluihin. Satakunnan Neuroyhdistyksen puheenjohtaja Erja Simonen toi mukaan järjestön näkökulmaa. 

Harjavallan kaupunki tuki tapahtuman tarjoiluja, ja Lions Club Harjavalta/Huovi oli mukana mahdollistamassa tilaisuutta. 

Kaupunginjohtajan läsnäolo osoitti konkreettisesti, miten tärkeää on, että kuntajohto kohtaa kaupunkilaisia ja kuulee heidän kokemuksiaan. 

Huittinen 6.10. – Kiertueen suurin yleisö 

Huittisten tilaisuus kokosi noin 60 osallistujaa. 

Paikallisena yhteistyökumppanina toimi Huittisten Seudun Kehitysvammaisten Tuki ry. Mukana oli myös kaupungin edustajia. 

Huittisten tapahtumaa tuki paikallisesti Huittisten Säästöpankkisäätiö. Koko kiertueen maakunnallisena tukijana oli lisäksi Aurubis Finland Oy. 

Tilaisuus osoitti, kuinka suuri tarve avoimille, matalan kynnyksen kohtaamisille on. 

Eura 28.10. – Viestiämpärin paperit loppuivat 

Eurassa yli 30 osallistujaa kokoontui keskustelemaan vammaisoikeuksista. 

Kunnanhallituksen puheenjohtaja Ari Reunanen osallistui koko tilaisuuteen. Mukana oli Euran Seudun Invalidit ry. 

Tapahtumaa tukivat K-Supermarket Eura ja Lions Club Eura. 

Osallistujilla oli niin paljon ajatuksia jaettavanaan, että viestiämpärin paperit loppuivat kesken. 

Kankaanpää 9.11. – Kohtaamisia Kunnonlähteellä 

Kankaanpäässä noin 30–40 osallistujaa kokoontui kiertueen viidenteen lähitilaisuuteen. 

Tapahtuma järjestettiin yhteistyössä Kankaanpäänseudun Hengitysyhdistyksen kanssa. 

Myös Kankaanpäässä keskeistä oli ihmisten kohtaaminen, kokemusten jakaminen ja yhteinen keskustelu. 

Teams-klinikat täydentävät kiertuetta 

Lähitilaisuuksien rinnalla Avustajaklinikka on järjestänyt kolme maksutonta Teams-verkkoklinikkaa, joissa on ollut keskimäärin noin 20 osallistujaa kerrallaan. 

Verkkotilaisuudet ovat mahdollistaneet osallistumisen myös niille, jotka eivät ole voineet matkustaa tapahtumapaikkakunnille. 

Syksyn neljäs ja viimeinen Teams-klinikka järjestetään 1.12.2026. 

Viestiämpäri tuo osallistujien äänen Raumalle 

Kiertueen mukana kulkenut viestiämpäri on kerännyt osallistujien nimettömiä ajatuksia, kokemuksia ja toiveita. 

Rauman päätöstilaisuudessa nostetaan esiin viestiämpärin sisältöä ja syksyn aikana syntyneitä havaintoja. 

Tavoitteena on, että osallistujien oma ääni näkyy myös kiertueen tuloksissa ja toiminnan jatkokehittämisessä. 

VIELÄ KAKSI TAPAHTUMAA TULOSSA

Ma 30.11.2026 RAUMA

Rauman pääkirjasto, Alfredinkatu 1, 26100 RAUMA

Kiertue huipentuu juhlavassa päätöstilaisuudessa, johon osallistuvat työministeri Matias Marttinen ja Rauman kaupunginjohtaja Esko Poikela. 

Tilaisuudessa esitellään kiertueen tuloksia ja osallistujien kokemuksia. Esille nousevat myös vammaisten ihmisten työllistyminen, yrittäjyys ja aktiivinen rooli yhteiskunnassa. 

Rauman kaupunki tukee päätöstilaisuuden järjestämistä. 

Tilaisuus on maksuton ja avoin kaikille. 

Yhteistyökumppani: Rauman Invalidit ry

Teams 1.12. – Palvelusuunnittelu ja muutoksenhaku 

Tiistai 1.12.2026 klo 17.00–18.00 
Teams-verkkotilaisuus 

Syksyn viimeisen verkkoklinikan aiheena ovat palvelusuunnittelu ja muutoksenhaku. 

Tilaisuudessa käsitellään käytännönläheisesti sitä, miten omiin palveluihin voi vaikuttaa ja miten päätöksiin voi hakea muutosta. 

Tilaisuus on maksuton ja avoin kaikille. 

Kuvia Satakunta 2026 -kiertueelta 

Miten eri vammaryhmien tarpeet vaikuttavat avustustilanteen suunnitteluun?

Eri vammaryhmien tarpeet vaikuttavat avustustilanteen suunnitteluun merkittävästi, koska avun tarve, sen muoto ja toteutustapa ovat aina yksilöllisiä. Liikuntavamma, aistivamma, kehitysvamma ja autismikirjo asettavat kukin erilaisia lähtökohtia sille, miten avustaja toimii ja mitä tilanteessa tulee ottaa huomioon. Hyvä suunnittelu lähtee aina asiakkaan omista toiveista ja tarpeista, ei diagnoosista.

Miten avustamistarpeet eroavat eri vammaryhmien välillä?

Avustamistarpeet eroavat vammaryhmien välillä sen mukaan, millaista tukea henkilö tarvitsee ja millaisissa tilanteissa avustajan läsnäolo on tarpeellista. Liikuntavamma voi edellyttää fyysistä apua liikkumisessa ja itsestä huolehtimisessa, kun taas aistivamma tai kehitysvamma voi vaatia enemmän kommunikaation tukea tai ennakoivaa ohjausta arjen tilanteissa.

On kuitenkin tärkeää muistaa, että vammaryhmä ei yksin määritä avun sisältöä. Kaksi henkilöä, joilla on sama diagnoosi, voivat tarvita hyvin erilaista apua. Vammaispalvelulain mukaiset oikeudet ja palvelut perustuvat juuri tähän: palvelu räätälöidään aina asiakkaan yksilöllisten tarpeiden ja toiveiden pohjalta. Diagnoosi on tausta, ei käsikirjoitus.

Mitä avustustilanteen suunnittelussa tulee ottaa huomioon?

Avustustilanteen suunnittelussa tulee ottaa huomioon asiakkaan omat toiveet, arjen rakenne, kommunikaatiotapa, toimintaympäristö ja se, millaisissa tilanteissa apua tarvitaan. Hyvä suunnitelma tunnistaa sekä käytännölliset tarpeet että sen, miten asiakas haluaa elää ja toimia omassa arjessaan.

Keskeisiä kysymyksiä suunnitteluvaiheessa ovat muun muassa:

  • Mihin toimintoihin asiakas tarvitsee apua ja mihin ei?
  • Milloin ja kuinka usein apua tarvitaan?
  • Millainen kommunikaatiotapa toimii parhaiten?
  • Mitä asiakas arvostaa arjessaan ja millaista elämää hän haluaa elää?
  • Onko erityisiä tilanteita, kuten työ, opiskelu tai harrastukset, jotka vaativat erityistä huomiota?

Suunnittelussa on olennaista, että asiakas itse on aktiivinen toimija, ei suunnittelun kohde. Avustajan tehtävä on toteuttaa asiakkaan valintoja, ei tehdä päätöksiä hänen puolestaan.

Miten liikuntavamma vaikuttaa avustajan tehtäviin?

Liikuntavamma vaikuttaa avustajan tehtäviin siten, että avustaja tukee usein konkreettisesti liikkumista, siirtymisiä, henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtimista ja kodin arjen toimintoja. Avustajan rooli on fyysisesti aktiivinen, ja tehtävät voivat vaihdella huomattavasti sen mukaan, onko kyseessä osittainen vai laajempi toimintarajoite.

Liikuntavamman yhteydessä avustajan on tärkeää tuntea asiakkaan käyttämät apuvälineet, kuten pyörätuoli, ja osata toimia niiden kanssa turvallisesti ja asiakkaan toivomalla tavalla. Siirtymisten tekniikka, oikeat nostotavat ja asiakkaan kehon tuntemus ovat käytännön taitoja, jotka opitaan yhdessä asiakkaan kanssa.

On myös muistettava, että liikuntavamma ei rajoita asiakkaan ajattelua, päätöksentekoa tai tahtoa. Avustaja toimii aina asiakkaan ohjeiden mukaisesti, ei omien arvaustensa pohjalta.

Miten aistivamma muuttaa avustamisen tapaa?

Aistivamma, kuten näkövamma tai kuulovamma, muuttaa avustamisen tapaa erityisesti kommunikaation ja tiedonvälityksen osalta. Avustajaklinikalla ammattitaitoiset avustajat osaavat mukauttaa tapaansa viestiä ja toimia niin, että asiakas saa tarvitsemansa tiedon ja pystyy toimimaan haluamallaan tavalla ympäristössä.

Näkövamman yhteydessä avustaja voi esimerkiksi lukea ääneen, kuvailla ympäristöä, avustaa liikkumisessa tuntemattomissa paikoissa tai tukea tietoteknisten välineiden käytössä. Kuulovamman yhteydessä kommunikaatio voi tapahtua viittomakielen, kirjoittamisen tai muiden sovittujen menetelmien avulla.

Keskeistä on, että avustaja ei tee oletuksia siitä, mitä asiakas tarvitsee, vaan oppii asiakkaan kanssa yhdessä, mikä tapa toimii parhaiten. Jokainen asiakas on oman elämänsä asiantuntija, ja avustajan tehtävä on tukea hänen valintojaan.

Miten kehitysvamma tai autismikirjo näkyy avustussuunnitelmassa?

Kehitysvamma tai autismikirjo näkyy avustussuunnitelmassa erityisesti siinä, miten arki jäsennetään, miten kommunikaatio toteutetaan ja kuinka paljon ennakoitavuus ja rakenne tukevat henkilön toimintakykyä. Suunnitelmassa kiinnitetään usein erityistä huomiota tuttuihin rutiineihin, selkeään viestintään ja siirtymätilanteiden tukemiseen.

Autismikirjon henkilöiden kohdalla avustussuunnitelmaan voidaan kirjata esimerkiksi:

  • Kommunikaatiomenetelmät, kuten kuvakommunikaatio tai selkokieli
  • Tavat, joilla uusiin tilanteisiin valmistaudutaan etukäteen
  • Aistiyliherkkyyteen liittyvät huomiot, kuten ääniin tai valaistukseen reagoiminen
  • Rutiinien merkitys ja miten muutoksista viestitään

Kehitysvamman yhteydessä avustajan rooli voi painottua arjen taitojen tukemiseen, päätöksenteon helpottamiseen ja osallisuuden vahvistamiseen. Tärkeää on, että avustaja tukee asiakkaan itsemääräämisoikeutta myös silloin, kun kommunikaatio tai päätöksenteko vaatii enemmän aikaa tai erityisiä keinoja.

Kuka vastaa avustussuunnitelman laatimisesta käytännössä?

Avustussuunnitelman laatimisesta vastaa käytännössä asiakas itse yhdessä palveluntuottajan kanssa. Vammaispalvelulain mukaisessa henkilökohtaisessa avussa asiakkaan oma näkemys on suunnittelun lähtökohta, ja hän päättää avun sisällöstä, toteutustavasta ja siitä, kuka häntä avustaa.

Hyvinvointialue vastaa palvelupäätöksestä ja sen myöntämisestä, mutta varsinainen avustussuunnitelma laaditaan yhdessä asiakkaan kanssa. Palveluntuottajan tehtävä on tukea tätä prosessia niin, että suunnitelma vastaa asiakkaan todellisia tarpeita ja toiveita, ei hallinnollisia vakiomuotteja.

Me Avustajaklinikalla autamme asiakkaita hahmottamaan omia tarpeitaan ja rakentamaan avustussuunnitelman, joka tukee omannäköistä arkea. Henkilökohtainen apu suunnitellaan aina yksilöllisesti, ja asiakas on prosessissa aktiivinen toimija alusta loppuun. Ota yhteyttä ja kerro tilanteestasi, niin autamme sinua eteenpäin.

Mitä omaishoitajan lakisääteinen vapaa tarkoittaa käytännössä?

Omaishoitajan lakisääteinen vapaa tarkoittaa oikeutta pitää vähintään kaksi vapaapäivää kalenterikuukaudessa, kun hoito on sitovaa ja ympärivuorokautista. Vapaan ajaksi hyvinvointialue järjestää hoidettavalle sijaishoidon, ja omaishoitajalle vapaa on tarkoitettu lepoon ja jaksamisen tukemiseen. Käymme alla läpi, kuka vapaaseen on oikeutettu, miten vapaa käytännössä järjestetään ja mitä voit tehdä, jos vapaata ei myönnetä.

Kuka omaishoitaja on oikeutettu lakisääteiseen vapaaseen?

Lakisääteiseen vapaaseen on oikeus omaishoitajalla, jolla on hyvinvointialueen kanssa tehty omaishoitosopimus ja jonka hoitotyö on sitovaa ja ympärivuorokautista tai vastaavaa. Oikeus perustuu omaishoidon tuesta annettuun lakiin, ja se koskee omaishoitajaa riippumatta siitä, onko hoidettava lapsi, aikuinen vai ikääntynyt.

Omaishoidon tuki ei ole sama asia kuin pelkkä auttaminen läheisen arjessa. Tuki edellyttää, että hyvinvointialue on arvioinut hoidettavan tarvitsevan hoitoa ja huolenpitoa kotona ja että omaishoitosopimus on solmittu. Jos sopimusta ei ole, lakisääteinen vapaa ei toteudu, joten kannattaa selvittää hyvinvointialueelta, täyttyvätkö tuen myöntämisen edellytykset teidän tilanteessanne.

Kuinka monta vapaapäivää omaishoitajalle kuuluu kuukaudessa?

Omaishoitajalla on oikeus vähintään kahteen vapaapäivään kalenterikuukaudessa, jos hoito on sitovaa ja ympärivuorokautista. Jos hoito on sitovuudeltaan vähäisempää, vapaapäiviä kertyy yhden päivän kutakin sellaista kalenterikuukautta kohden, jonka aikana omaishoitaja on ollut hoitotehtävässä yhtäjaksoisesti.

Käytännössä omaishoitosopimukseen kirjataan vapaiden määrä ja ajankohdat. Vapaapäiviä voi pitää yksittäisinä päivinä tai koota yhteen pidemmäksi jaksoksi, esimerkiksi lomaviikoksi. Monella hyvinvointialueella on lisäksi mahdollista sopia kertyneiden vapaiden pitämisestä myöhemmin, mutta käytännöt vaihtelevat alueittain. Kysy omalta hyvinvointialueeltasi, miten vapaiden kerääminen ja siirtäminen onnistuu.

Vapaapäivä on tarkoitettu omaishoitajan omaan käyttöön. Se voi tarkoittaa lepoa, harrastuksia, ystävien tapaamista, lääkärikäyntejä tai ihan tavallista arjesta irtautumista. Sinun ei tarvitse perustella, mihin vapaapäivän käytät.

Miten hoidettavan hoito järjestetään vapaan ajaksi?

Hyvinvointialueen vastuulla on järjestää hoidettavalle sijaishoito omaishoitajan vapaan ajaksi. Hoito voidaan toteuttaa hoidettavan kotona, hoitokodissa, palvelutalossa tai muussa sopivassa paikassa, ja ratkaisusta sovitaan yhdessä omaishoitajan, hoidettavan ja hyvinvointialueen kanssa.

Tavallisimmat sijaishoidon muodot ovat:

  • hoito hoidettavan omassa kodissa, jolloin tuttu ympäristö ja rutiinit säilyvät
  • lyhytaikainen laitos- tai yksikköhoito, esimerkiksi intervallijakso
  • hoito sukulaisen tai läheisen luona, jos siitä sovitaan hyvinvointialueen kanssa
  • hyvinvointialueen hyväksymän palveluntuottajan järjestämä sijaishoito

Hoidettavan mielipide ja tarpeet ovat tärkeässä asemassa. Moni hoidettava kokee kotona tapahtuvan hoidon turvallisimmaksi, koska päivärytmi, apuvälineet ja ympäristö pysyvät tuttuina. Meiltä Avustajaklinikalta saat omaishoidon vapaan aikaista hoitoa, joka toteutetaan yhteistyössä omaishoitajan ja perheen kanssa. Palvelu tuo hoidettavalle laadukasta hoivaa ja tukea tutussa ympäristössä, ja omaishoitaja voi levätä tietäen, että arki sujuu omilla ehdoilla. Voit myös seurata hoidon sujumista kätevästi sovelluksemme asiakkaille kautta.

Maksetaanko hoitopalkkiota vapaan ajalta?

Kyllä, omaishoitajalle maksetaan hoitopalkkio myös lakisääteisten vapaapäivien ajalta. Vapaa ei siis pienennä palkkiota, vaan se maksetaan normaalisti. Sijaishoidosta voi sen sijaan hoidettavalle koitua asiakasmaksu, jonka suuruus riippuu hyvinvointialueen päätöksistä ja hoitomuodosta.

Poikkeus koskee tilanteita, joissa hoidettava on hoidossa laitoksessa pidempään. Tällöin hoitopalkkion maksaminen voi keskeytyä tai muuttua sopimuksen ehtojen mukaan. Käytännöt on kirjattu omaishoitosopimukseen, joten tarkista sopimuksesta tai hyvinvointialueen omaishoidon yhteyshenkilöltä, miten palkkio määräytyy teidän tapauksessanne.

Hoitopalkkion lisäksi omaishoitaja voi olla oikeutettu eläketurvaan ja tapaturmavakuutukseen. Hoitopalkkio on veronalaista tuloa, ja palkkion suuruus vaihtelee hoidon sitovuuden ja kuormittavuuden mukaan.

Mitä omaishoitaja voi tehdä, jos vapaata ei myönnetä?

Jos vapaata ei myönnetä tai sijaishoitoa ei saada järjestettyä, omaishoitaja voi pyytää kirjallisen päätöksen ja hakea siihen oikaisua. Lakisääteinen vapaa on oikeus, ei harkinnanvarainen etuus, joten hyvinvointialueen on järjestettävä hoidettavalle hoito vapaan ajaksi.

Voit edetä seuraavasti:

  1. Ota yhteyttä hyvinvointialueen omaishoidon vastuutyöntekijään ja kerro, mikä estää vapaan pitämisen.
  2. Pyydä kielteinen tai puutteellinen päätös kirjallisena, jotta voit hakea muutosta.
  3. Tee oikaisuvaatimus päätöksessä ilmoitetussa määräajassa ja noudata päätöksen liitteenä olevaa muutoksenhakuohjetta.
  4. Voit saada neuvontaa ja tukea myös hyvinvointialueen sosiaaliasiavastaavalta tai potilas- ja sosiaaliasiamieheltä.

Usein ongelma ei ole halu myöntää vapaata vaan sopivan sijaishoidon puute. Silloin kannattaa ehdottaa vaihtoehtoja, esimerkiksi kotiin tulevaa sijaishoitoa. Kerro tarpeistanne rohkeasti, sillä sinä ja hoidettava tunnette tilanteenne parhaiten.

Voiko henkilökohtainen apu tukea omaishoitajan jaksamista?

Kyllä, henkilökohtainen apu voi keventää omaishoitajan kuormaa, kun hoidettavalla on vammaispalvelulain mukainen oikeus henkilökohtaiseen apuun. Apu mahdollistaa sen, että hoidettava saa tukea arkeen, harrastuksiin ja asiointiin myös muulta kuin omaishoitajalta, jolloin omaishoitajalle jää tilaa omaan elämään.

Henkilökohtainen apu ja omaishoidon tuki voivat täydentää toisiaan, mutta niiden järjestelyistä ja yhdistämisestä päättää hyvinvointialue yksilöllisen tarpeen perusteella. Henkilökohtaisessa avussa vammainen henkilö päättää itse avun sisällöstä, toteutustavasta ja siitä, kuka häntä avustaa. Tämä vahvistaa hoidettavan itsemääräämisoikeutta ja antaa hänelle oman, omaishoitajasta riippumattoman arjen.

Me Avustajaklinikalla toimimme kaikilla Suomen hyvinvointialueilla ja tuotamme henkilökohtaista apua sekä muita arkea tukevia palveluita. Voit kysyä meiltä, millainen tuki sopisi teidän perheenne tilanteeseen, ja selvitämme yhdessä vaihtoehdot. Ota yhteyttä meihin ja kerro tilanteestanne. Omaishoitajan jaksaminen on koko perheen asia, ja riittävä tuki hyödyttää sekä omaishoitajaa että hoidettavaa.

Kenellä on oikeus henkilökohtaiseen apuun cp-vamman perusteella?

CP-vammaisella henkilöllä on oikeus henkilökohtaiseen apuun, jos hän tarvitsee pitkäaikaisen vamman tai sairauden vuoksi välttämätöntä apua päivittäisissä toiminnoissa eikä avun tarve johdu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista. Oikeus perustuu vammaispalvelulakiin, ja se on niin sanottu subjektiivinen oikeus, eli kunnan tai hyvinvointialueen on järjestettävä se, kun laissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Alla käymme läpi tarkemmin, mitä tämä tarkoittaa käytännössä.

Millä edellytyksillä CP-vammainen saa henkilökohtaista apua?

Henkilökohtaista apua CP-vamman perusteella voi saada, kun henkilöllä on vaikeavammaisuuden kriteerit täyttävä toimintarajoite, joka edellyttää toistuvaa avustamista päivittäisissä toiminnoissa. Vammaispalvelulain mukaiset oikeudet ja edellytykset eivät saa johtua pääasiassa ikääntymisestä, ja henkilöllä on oltava voimavaroja määritellä itse avun sisältö ja toteutustapa.

CP-vamma on neurologinen liikuntavamma, joka vaikuttaa lihasten hallintaan ja koordinaatioon hyvin eri tavoin eri ihmisillä. Tämän vuoksi oikeutta henkilökohtaiseen apuun ei arvioida diagnoosin perusteella vaan yksilöllisen toimintakyvyn ja avun tarpeen mukaan. Keskeistä on, että henkilö kykenee ilmaisemaan omat tarpeensa ja toiveensa, vaikka kommunikointi tapahtuisi puheen sijaan muilla keinoin, kuten kommunikaatiolaitteiden avulla.

Voimavaraedellytys on herättänyt paljon kysymyksiä. Oikeuskäytännön perusteella se ei tarkoita, että henkilön pitäisi pystyä itsenäisesti suoriutumaan tehtävistä, vaan että hän pystyy ilmaisemaan tahtonsa siitä, millaista apua hän tarvitsee ja miten se annetaan. Myös henkilöt, joilla on merkittäviä kognitiivisia haasteita, voivat täyttää tämän edellytyksen.

Mihin arjen toimintoihin henkilökohtainen apu CP-vammalla kattaa?

Henkilökohtainen apu CP-vammaiselle henkilölle kattaa päivittäiset toiminnot kuten pukeutumisen, hygienian, ruokailun ja liikkumisen, mutta myös työn, opiskelun, harrastukset, sosiaalisen osallistumisen ja yhteiskunnallisen toiminnan. Laki ei rajaa avun sisältöä tiukasti, vaan lähtökohtana on henkilön oma elämä ja hänen itsensä asettamat tavoitteet.

Käytännössä henkilökohtainen apu voi tarkoittaa esimerkiksi avustamista aamurutiineissa, kulkemista töihin tai kouluun, osallistumista harrastuksiin tai ystävien tapaamiseen. Se voi ulottua myös matkustamiseen, kulttuuritapahtumiin tai vapaaehtoistyöhön. Olennaista on, että avun sisältö lähtee henkilön omista toiveista eikä ulkopuolelta määrätyistä rutiineista.

CP-vamman monimuotoisuuden vuoksi avun tarve vaihtelee suuresti. Toinen henkilö tarvitsee apua lähinnä fyysiseen liikkumiseen, toinen taas kommunikaation tukemiseen tai kognitiivisiin tehtäviin. Henkilökohtainen avustaja toimii henkilön omien ohjeiden mukaan, ei itsenäisenä päätöksentekijänä. Meillä Avustajaklinikalla henkilökohtaisen avun palvelut tämä itsemääräämisoikeuden periaate on kaiken toimintamme lähtökohta.

Miten henkilökohtaisen avun tarve arvioidaan CP-vammaisella?

Henkilökohtaisen avun tarpeen arviointi tehdään hyvinvointialueen sosiaalityöntekijän toimesta yksilöllisesti. Arvioinnissa tarkastellaan henkilön toimintakykyä, arjen sujumista ja niitä tilanteita, joissa hän tarvitsee toisen henkilön apua. Arviointi perustuu henkilön omaan kuvaukseen tarpeistaan, ei pelkästään lääketieteellisiin diagnooseihin.

Arvioinnissa käytetään usein toimintakykymittareita ja kotikäyntejä, mutta tärkeintä on kuunnella henkilöä itseään. CP-vammaisen henkilön kohdalla on tärkeää, että arvioinnissa otetaan huomioon vamman vaihteleva luonne: toimintakyky voi vaihdella päivän tai vuodenajan mukaan, ja tämä vaikuttaa avun tarpeeseen.

Hakemukseen kannattaa liittää lääkärinlausunto, toimintaterapeutin arvio sekä oma kirjallinen kuvaus siitä, mihin toimintoihin tarvitsee apua ja kuinka usein. Mitä konkreettisemmin avun tarve kuvataan, sitä paremmat edellytykset päätöksenteolle muodostuvat. Jos kommunikaatio on haastavaa, voi arvioinnissa käyttää tulkkia tai kommunikaation apuvälineitä.

Mitä eroa on henkilökohtaisella avulla ja muilla vammaispalveluilla?

Henkilökohtainen apu eroaa muista vammaispalveluista ennen kaikkea siinä, että henkilö itse ohjaa avustajansa työtä ja päättää, mitä tehdään, milloin ja miten. Muissa palveluissa, kuten palveluasumisessa tai kotihoidossa, toiminta perustuu palveluntuottajan aikatauluihin ja työtapoihin, ei ensisijaisesti asiakkaan omiin valintoihin.

Henkilökohtainen apu verrattuna kotihoitoon

Kotihoito on sosiaali- ja terveydenhuollon palvelu, joka keskittyy pääasiassa hoitotoimenpiteisiin ja välttämättömiin päivittäistoimiin. Se on aikataulusidonnaista ja perustuu palveluntarjoajan resursseihin. Henkilökohtainen apu taas on joustava palvelu, jossa avustaja on paikalla silloin, kun henkilö itse haluaa, ja tekee juuri niitä asioita, joita henkilö pyytää.

Henkilökohtainen apu verrattuna palveluasumiseen

Palveluasuminen tarjoaa asumisen ja tuen yhdistettynä, ja se sopii tilanteisiin, joissa henkilö tarvitsee ympärivuorokautista tukea. Henkilökohtainen apu sen sijaan mahdollistaa itsenäisen asumisen omassa kodissa tai muussa valitussa ympäristössä, ja avustaja tulee paikalle tarpeen mukaan. Nämä palvelut voivat myös täydentää toisiaan.

Mitä tehdä, jos henkilökohtainen apu evätään CP-vamman perusteella?

Jos henkilökohtainen apu evätään, päätöksestä voi ja kannattaa valittaa. Ensin haetaan oikaisua hyvinvointialueen sosiaalihuollon oikaisulautakunnalta, ja jos oikaisu ei tuota tulosta, asia voidaan viedä hallinto-oikeuteen. Valitusaika on yleensä 30 päivää päätöksen tiedoksisaannista.

Ennen valituksen tekemistä kannattaa pyytää kirjallinen päätös perusteluineen, sillä suullinen kieltäytyminen ei ole lainmukainen menettely. Päätöksessä tulee olla selkeät perustelut sille, miksi hakemus on hylätty. Jos perustelut ovat puutteelliset tai perustuvat virheelliseen arvioon toimintakyvystä, se on jo itsessään valitusperuste.

Valitusprosessissa voi saada apua vammaisjärjestöiltä, kuten Invalidiliitolta tai CP-liitolta, sekä sosiaaliasiamiehiltä, joiden palvelut ovat maksuttomia. Lisäksi on hyvä kerätä lisää dokumentaatiota omasta tilanteesta, kuten uusia lääkärinlausuntoja tai toimintakykyselvityksiä, jotka tukevat hakemusta.

Jos olet epävarma siitä, miten henkilökohtaisen avun hakeminen tai järjestäminen käytännössä toimii, voit ottaa yhteyttä Avustajaklinikan asiantuntijoihin. Autamme sinua ymmärtämään oikeutesi ja löytämään ratkaisun, joka tukee juuri sinun arkeasi.

Edunvalvonta vai tuettu päätöksenteko – kumpi parempi kehitysvammaiselle?

Tuettu päätöksenteko tukee itsemääräämisoikeutta paremmin kuin edunvalvonta, koska se lähtee henkilön omasta toimijuudesta eikä korvaa sitä. Edunvalvonta on tarkoitettu tilanteisiin, joissa henkilö ei kykene itse hoitamaan oikeudellisia tai taloudellisia asioitaan edes tuettuna. Kehitysvammaiselle henkilölle tuettu päätöksenteko on useimmiten ensisijainen vaihtoehto, ja edunvalvonta tulee kyseeseen vain silloin, kun lievemmät tukikeinot eivät riitä. Tässä artikkelissa käymme läpi molemmat vaihtoehdot kysymys kerrallaan.

Mitä eroa on edunvalvonnalla ja tuetulla päätöksenteolla?

Edunvalvonta on lakisääteinen järjestely, jossa tuomioistuin tai Digi- ja väestötietovirasto määrää edunvalvojan hoitamaan henkilön oikeudellisia ja taloudellisia asioita silloin, kun henkilö ei pysty niitä itse hoitamaan. Tuettu päätöksenteko puolestaan tarkoittaa, että henkilö tekee itse omat päätöksensä mutta saa siihen tukea luotettavilta ihmisiltä, kuten läheisiltä tai ammattilaisilta.

Keskeisin ero on siinä, kenellä on päätösvalta. Edunvalvonnassa edunvalvojalla on laillinen oikeus tehdä päätöksiä henkilön puolesta tietyissä asioissa. Tuettu päätöksenteko ei siirrä päätösvaltaa kenellekään muulle, vaan henkilö pysyy itse päätöksentekijänä. Tuki voi tarkoittaa esimerkiksi tiedon selkokielistämistä, vaihtoehtojen läpikäymistä yhdessä tai asioiden konkreettista harjoittelemista.

Edunvalvonta on muodollinen oikeudellinen instituutio, jota säätelee holhoustoimilaki. Tuettu päätöksenteko ei ole Suomessa vielä laissa erikseen määritelty käytäntö, mutta se on kansainvälisesti tunnustettu ihmisoikeusperiaate, jota YK:n vammaissopimus ja vammaisoikeudet edellyttää jäsenmailta.

Milloin edunvalvonta on tarpeen kehitysvammaiselle henkilölle?

Edunvalvonta on tarpeen silloin, kun kehitysvammainen henkilö ei kykene huolehtimaan taloudellisista tai oikeudellisista asioistaan edes tuettuna, ja tilanne aiheuttaa hänelle konkreettista haittaa tai riskiä. Edunvalvonta ei ole automaattinen ratkaisu kehitysvammaisuuden perusteella, vaan se perustuu aina yksilölliseen arviointiin.

Tyypillisiä tilanteita, joissa edunvalvonta voi olla perusteltua, ovat esimerkiksi laajat taloudelliset asiat, kuten perintö tai kiinteistökauppa, tilanteet, joissa henkilö on erityisen altis taloudelliselle hyväksikäytölle, tai oikeudellisesti monimutkaiset sopimukset, joita henkilö ei pysty ymmärtämään edes selkokielisellä tuella.

Edunvalvonta voidaan rajata koskemaan vain tiettyjä asioita, esimerkiksi pelkästään omaisuuden hoitoa. Täysimittainen edunvalvonta, joka rajoittaa henkilön oikeustoimikelpoisuutta laajasti, on holhoustoimilain mukaan viimesijainen keino. Ennen edunvalvontaa tulisi aina selvittää, riittäisikö kevyempi tuki.

Miten tuettu päätöksenteko toimii käytännössä?

Tuettu päätöksenteko toimii siten, että kehitysvammainen henkilö valitsee itse yhden tai useamman luotettavan henkilön tukihenkilökseen. Tukihenkilö auttaa hankkimaan tietoa, selittämään vaihtoehtoja ja jäsentämään valintoja, mutta ei tee päätöksiä henkilön puolesta. Päätösvalta säilyy aina henkilöllä itsellään.

Käytännössä tuettu päätöksenteko voi näyttää hyvin erilaiselta eri ihmisillä. Joillekin tuki tarkoittaa selkokielisten dokumenttien käyttöä ja rauhallista keskustelua ennen päätöstä. Toiselle se voi tarkoittaa kuvien tai vaihtoehtoisten kommunikointimenetelmien hyödyntämistä. Tärkeintä on, että tukemisen tapa vastaa juuri kyseisen henkilön tarpeita ja toiveita.

Tukihenkilönä voi toimia läheinen, ystävä, tukihenkilö tai ammattilainen. Oleellista on luottamus ja se, että tukihenkilö todella kuuntelee henkilön omia toiveita eikä ohjaa häntä omien näkemystensä mukaan. Tuettu päätöksenteko edellyttää myös, että ympäristö antaa henkilölle aikaa ja tilaa tehdä päätöksiä omaan tahtiinsa.

Kumpi vaihtoehto tukee paremmin itsemääräämisoikeutta?

Tuettu päätöksenteko tukee itsemääräämisoikeutta selvästi paremmin, koska se pitää päätösvallan henkilöllä itsellään. Edunvalvonta rajoittaa itsemääräämisoikeutta siirtämällä päätösvaltaa toiselle henkilölle, mikä voi olla välttämätöntä äärimmäisissä tilanteissa, mutta se ei ole ensisijainen ratkaisu.

Itsemääräämisoikeus tarkoittaa oikeutta tehdä omaa elämää koskevia päätöksiä, myös silloin, kun ne eivät ole ulkopuolisen silmin ”optimaalisia”. Tämä oikeus kuuluu jokaiselle, myös kehitysvammaiselle henkilölle. Edunvalvonta voi tulla tarpeelliseksi, mutta sen käyttöönotto ei saa perustua pelkästään diagnoosiin tai oletuksiin henkilön kyvyistä.

Meille Avustajaklinikalla henkilökohtaisen avun palveluntarjoajana itsemääräämisoikeus on toimintamme perusta. Henkilökohtainen apu on yksi konkreettinen tapa vahvistaa kehitysvammaisen henkilön toimijuutta arjessa, koska siinä henkilö itse määrittää, mihin apua tarvitaan ja miten se toteutetaan.

Voiko edunvalvonnasta siirtyä tuettuun päätöksentekoon?

Kyllä, edunvalvonnasta voi siirtyä tuettuun päätöksentekoon, jos henkilön tilanne muuttuu tai jos edunvalvonta on alun perin määrätty liian laajana. Holhoustoimilaki edellyttää, että edunvalvonta on aina oikeassa suhteessa henkilön todelliseen tuen tarpeeseen, ja edunvalvontaa voidaan muuttaa tai lopettaa hakemuksesta.

Käytännössä muutos edellyttää hakemusta käräjäoikeudelle tai Digi- ja väestötietovirastolle. Hakemuksessa on osoitettava, että henkilö pystyy nyt huolehtimaan asioistaan itse tai tuettuna. Tämä voi vaatia lääkärinlausuntoa tai muuta selvitystä tilanteen muuttumisesta.

Muutos on mahdollinen myös silloin, kun edunvalvonta on alun perin määrätty, koska tuetun päätöksenteon mahdollisuutta ei ole riittävästi selvitetty. Läheiset tai henkilö itse voivat ottaa asian uudelleen esille ja pyytää tilanteen arviointia. Prosessi voi tuntua monimutkaiselta, mutta oikeus kevyempään tukeen on aina olemassa, jos edellytykset täyttyvät.

Mistä kehitysvammainen henkilö tai perhe saa tukea päätöksentekoon?

Kehitysvammainen henkilö tai hänen perheensä voi saada tukea päätöksentekoon useasta eri lähteestä: kunnan tai hyvinvointialueen vammaispalveluista, Kehitysvammaliiton ja paikallisten kehitysvammayhdistysten neuvonnasta, edunvalvonnan asiantuntijoilta sekä erilaisilta tukihenkilöpalveluilta.

Hyvinvointialueen sosiaalityöntekijä on usein ensimmäinen kontakti, joka voi arvioida tuen tarpeen ja ohjata oikeisiin palveluihin. Kehitysvammaliitto tarjoaa myös selkokielistä tietoa ja neuvontaa, ja paikallisyhdistykset voivat tarjota vertaistukea sekä käytännön apua.

Henkilökohtainen apu on yksi merkittävä tukimuoto, joka voi vahvistaa kehitysvammaisen henkilön kykyä osallistua omaa elämäänsä koskevaan päätöksentekoon. Avustajan tuki arjessa voi tarkoittaa esimerkiksi asioinnissa mukana olemista, tiedon hankkimista tai tilanteiden läpikäymistä ennen tärkeitä kokouksia tai tapaamisia. Henkilökohtainen apu on palvelu, johon kehitysvammaisella henkilöllä voi olla oikeus vammaispalvelulain perusteella, ja me autamme mielellämme selvittämään, miten palvelu voisi tukea juuri sinun tilannettasi. Ota yhteyttä ja kysy lisää palveluistamme.

Voiko henkilökohtainen avustaja auttaa seksuaalisuuden toteuttamisessa arjessa?

Kyllä, henkilökohtainen avustaja voi auttaa seksuaalisuuden toteuttamisessa arjessa, kun apu liittyy asiakkaan omaan päätöksentekoon ja toimintaan, esimerkiksi liikkumiseen, kommunikointiin, tapaamisten järjestämiseen tai yksityisyyden turvaamiseen. Avustajan työ ei ole seksuaalisen toiminnan tuottamista, vaan arjen esteiden poistamista. Seksuaalisuus on osa jokaisen ihmisen elämää, ja se kuuluu myös vammaisten ihmisten itsemääräämisoikeuden piiriin. Seuraavassa käymme läpi, mitä tämä tarkoittaa käytännössä, mitkä ovat avustajan rajat ja mistä saa lisätietoa.

Mitä seksuaalisuuden tukeminen avustajan työssä käytännössä tarkoittaa?

Seksuaalisuuden tukeminen avustajan työssä tarkoittaa sitä, että avustaja auttaa asiakasta toteuttamaan omia valintojaan ihmissuhteissa, kumppanuudessa ja itsensä ilmaisemisessa. Tuki on käytännön apua, ei ohjausta tai arvostelua. Asiakas päättää itse, mitä hän haluaa, ja avustaja mahdollistaa sen toteutumisen.

Käytännössä tuki voi olla hyvin arkista. Avustaja voi esimerkiksi:

  • saattaa asiakkaan treffeille, tapahtumiin tai ystävien ja kumppanin luokse
  • auttaa pukeutumisessa, hygieniassa ja ulkonäköön liittyvissä valinnoissa tavalla, jonka asiakas itse haluaa
  • auttaa viestien kirjoittamisessa tai deittisovellusten käytössä, jos asiakas sitä toivoo
  • järjestää kodin niin, että asiakkaalla on rauhaa ja yksityisyyttä
  • auttaa hankkimaan tarvittavia tuotteita tai apuvälineitä

Tärkeää on, että avustaja ei oleta, ohjaa tai ratkaise asioita asiakkaan puolesta. Jokaisen tarpeet, toiveet ja rajat ovat yksilölliset.

Kuuluuko seksuaalisuuden tukeminen henkilökohtaisen avun piiriin?

Kyllä, osa seksuaalisuuden toteuttamiseen liittyvästä tuesta kuuluu henkilökohtaisen avun piiriin. Vammaispalvelulain mukainen henkilökohtainen apu on tarkoitettu asiakkaan päivittäisiin toimintoihin, työhön, opiskeluun, harrastuksiin, yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämiseen. Ihmissuhteet ja kumppanuus ovat osa näitä kaikkia.

Henkilökohtaisen avun tavoitteena on mahdollistaa omannäköinen elämä ja yhdenvertainen osallisuus. Tämä tarkoittaa, että apu voi kohdistua myös treffeille lähtemiseen, kumppanin tapaamiseen tai yksityisen elämän järjestämiseen. Myös seksuaalioikeudet ovat perus- ja ihmisoikeuksia, joista vammaisetkaan eivät ole poissuljettuja.

Raja kulkee kuitenkin selkeästi: avustaja ei tuota seksuaalista palvelua eikä osallistu seksuaaliseen toimintaan. Henkilökohtaisen avun myöntämisessä ja sisällössä noudatetaan aina voimassa olevaa lainsäädäntöä ja oman hyvinvointialueen päätöstä, joten yksittäisen tilanteen osalta kannattaa varmistaa asia omasta palvelusuunnitelmasta.

Mitkä ovat avustajan oikeudet ja rajat tässä asiassa?

Avustajalla on oikeus kieltäytyä tehtävistä, jotka ylittävät hänen henkilökohtaiset rajansa tai työn sisällön. Avustaja ei osallistu seksuaaliseen toimintaan eikä toimi seksuaalisena kumppanina. Hänellä on kuitenkin velvollisuus kohdella asiakasta kunnioittavasti ja syrjimättömästi myös seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa.

Avustajan rajat suojaavat molempia osapuolia. Selkeät rajat tekevät yhteistyöstä turvallista ja luottamuksellista. Avustajaa koskevat työntekijänä samat periaatteet kuin muussakin työssä:

  • hänellä on oikeus työturvallisuuteen ja epäasialliselta käytökseltä suojautumiseen
  • hänen tulee noudattaa vaitiolovelvollisuutta kaikesta asiakkaan yksityisestä elämästä
  • hän ei saa arvostella, vähätellä tai kyseenalaistaa asiakkaan valintoja
  • hän ei saa hyödyntää asiakkaan haavoittuvaa asemaa

Jos avustaja ei koe voivansa auttaa jossain tilanteessa, asia kannattaa ottaa puheeksi ajoissa. Tarvittaessa tehtävä voidaan järjestää toisen avustajan kautta, kunhan asiakkaan yksityisyys ja arvokkuus säilyvät. Me Avustajaklinikalla kannustamme sopimaan odotuksista etukäteen, jotta kenenkään ei tarvitse arvailla.

Miten seksuaalisuudesta voi puhua avustajan kanssa?

Seksuaalisuudesta voi puhua avustajan kanssa samalla tavalla kuin muistakin arjen asioista: avoimesti, omilla ehdoilla ja siinä laajuudessa kuin itse haluaa. Kenenkään ei tarvitse kertoa enempää kuin haluaa. Asiakas päättää, otetaanko aihe puheeksi ja mitä siitä keskustellaan.

Keskustelun aloittamista helpottavat muutamat käytännöt:

  1. Sovi jo avustajasuhteen alussa, mistä asioista voi puhua ja mistä ei.
  2. Kerro konkreettisesti, millaista apua tarvitset, esimerkiksi kuljetusta tai kodin järjestelyä.
  3. Käytä sanoja, jotka tuntuvat sinusta luontevilta. Aiheen ei tarvitse olla jännittävä.
  4. Sovi, miten toimitte, jos jompikumpi kokee tilanteen epämukavaksi.

Avustaja ei saa suhtautua aiheeseen kummeksuen tai holhoavasti. Jos keskustelu ei tunnu luontevalta tietyn avustajan kanssa, voit ottaa asian puheeksi myös palveluntuottajan kanssa. Avustajavalinnat ovat aina asiakkaan päätettävissä.

Miten yksityisyys ja turvallisuus järjestetään arjessa?

Yksityisyys ja turvallisuus järjestetään arjessa sopimalla etukäteen yhteisistä pelisäännöistä, kuten siitä, missä tilanteissa avustaja on paikalla, milloin hän siirtyy toiseen huoneeseen ja miten häneen saa yhteyden tarvittaessa. Asiakkaalla on oikeus yksityisyyteen omassa kodissaan, ja avustajan tehtävä on turvata se.

Käytännön järjestelyjä voivat olla esimerkiksi:

  • sovittu aika, jolloin avustaja odottaa muualla tai poistuu kodista
  • keino kutsua avustaja paikalle, jos tarvitaan apua esimerkiksi siirtymisessä
  • selkeä sopimus siitä, mitä avustaja saa tietää ja mitä ei
  • luottamuksellisuus: avustaja ei kerro asiakkaan yksityiselämästä eteenpäin

Turvallisuuteen kuuluu myös se, että asiakas voi luottaa siihen, että häntä ja muita kunnioitetaan. Jos kokee tulleensa kohdelluksi epäasiallisesti, asiasta voi ja kannattaa ilmoittaa heti palveluntuottajalle. Vakavissa tilanteissa voi ottaa yhteyttä myös viranomaisiin.

Mikä rooli läheisillä on seksuaalisuuden tukemisessa?

Läheisten rooli on olla tukena vain, jos asiakas sitä haluaa. Täysi-ikäisellä asiakkaalla on itsemääräämisoikeus myös seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa, eikä läheisillä, vanhemmilla tai muilla perheenjäsenillä ole oikeutta päättää niistä tai rajoittaa niitä hänen puolestaan.

Läheiset voivat auttaa monin tavoin, kun asiakas itse toivoo sitä. He voivat kuunnella, kannustaa ja tarjota tilaa keskustelulle. Toisaalta avustajasuhde on usein juuri se tila, jossa asiakas voi hoitaa omia asioitaan ilman perheen osallisuutta. Tämä on tärkeää etenkin nuorille ja nuorille aikuisille, jotka etsivät omaa itsenäisyyttään.

Avustajan on tärkeää pitää rajat selkeinä: asiakkaan yksityiset asiat eivät kuulu läheisille ilman asiakkaan lupaa. Avustaja ei kerro läheisille keskusteluista tai asiakkaan elämän yksityiskohdista, ellei asiakas itse niin sovi.

Mistä apua ja lisätietoa seksuaalisuuteen saa?

Apua ja lisätietoa seksuaalisuuteen saa hyvinvointialueen sosiaalityöntekijältä ja vammaispalveluista, terveydenhuollosta sekä seksuaaliterveyteen ja vammaisten oikeuksiin perehtyneiltä järjestöiltä ja ammattilaisilta. Oma palvelusuunnitelma on hyvä lähtökohta, kun halutaan selvittää avun sisältöä.

Mahdollisia tahoja ovat:

  • oman hyvinvointialueen vammaispalvelut ja sosiaalityöntekijä
  • terveyskeskuksen tai neuvolan seksuaaliterveyden palvelut
  • seksuaaliterveyden asiantuntijat ja seksuaaliterapeutit
  • vammaisjärjestöt ja vertaistukea tarjoavat yhteisöt
  • palveluntuottajasi, jonka kanssa voit sopia avustajan tehtävistä

Me Avustajaklinikalla toimimme kaikilla Suomen hyvinvointialueilla ja tuemme asiakkaitamme heidän omien tarpeidensa mukaisesti. Seksuaalisuus on osa elämää, ja siihen liittyvät kysymykset ansaitsevat samanlaista asiallista ja kunnioittavaa kohtelua kuin mikä tahansa muu arjen asia. Voit myös ottaa meihin yhteyttä, jos haluat keskustella avustajan tehtävistä.